Pure Jenkki!

Tämä oli kyllä huonoin koulunalku ikinä. Koulu alkoi maanantaina ja sitä kyllä odotettiin innolla. Mutta siitä alkoikin pelkkä alamäki ja vitutuskäyrä senkuin vaan nousi loppua kohden. Mikään ei tuntunut menevän nappiin ollenkaan. Kaiken lisäksi Nanalla ja Kertulla julmeton karvan lähtö päällä, lattioilla ja nurkissa karvaa enemmän kuin laki sallii. 

Torstaina meillä oli ensimmäiset käytännöntunnit, aksaa ja tokoa samaan aikaan. Ei hyvä yhdistelmä, mutta hengissä selvittiin. Luulin jopa, että koska elimme koko kesän Heinolassa koirien kanssa eristyksissä, paluu käytännöntunneille olisi pelkkää kaaosta. Mutta Kerttu osasikin keskittyä hälinästä huolimatta, eikä piipannut kuin kerran ja sekin oli vain hetkellistä. Nanasta on tullut sterkkauksen myötä erittäin häiriöherkkä, joten tokossa sun muussa häiriötä vaativassa asiassa/lajissa täytyy ottaa takapakkia ja reippaasti. Olen tässä jopa pähkäillyt koko TOKOn hylkäämistä pois, kun se on niin tylsää Nanan mielestä ja yhtä jankkaamista ja pilkun viilaamista. Mutta kun se BH on käytävä ennenkuin FH kutsuu. Agissa me ainakin pysytään, se on niin kiva laji. Nanaankin saatu lisäpotkua pallohulluuden myötä :) 

Perjantaina sain sitten tarpeekseni karvoista ja pesin Nanan. Nyt tyttö on hyvin hyvin pieni ja karvaton, kunnon sporttimallin pitkäkarva :D

Mutta nyt itse asiaan. Olimme kavereiden kanssa sopineet, että istumme iltaa porukalla ensimmäistä kertaa sitten pitkän kesäloman jälkeen. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, mikä sen parempaa! Tarkoitus oli lähteä myös pitkästä aikaa Kannuksen paikallisessa käymään. Olimme jo lähdössäkin, mutta sitä ennen lähdin käyttämään koirat vielä pissalla. Tullessani takaisin kämpille huomaan jo ovelta, että huoneessani vallitsee kaaos. Pöydältä oli vedetty suurin osa tavaroista alas ja papereita sikin sokin revittynä lattialla. Siinä sitten käytin koirat pissalla ja aloin pikasesti siivoamaan koirien sotkuja, kun käsiini sattuu revitty purkkapussin puolikas. Jompi kumpi koirista oli vetässyt napaansa hieman jenkkipurkkaa. Noh, eihän siinä muu auttanut kuin ruveta selvittelemään myrkytysmääriä ja oksennuttamaan koiria. Siinä meni ne illanistujaiset, mutta tällaista tämä koiranomistajan elämä joskus on. Kävi ilmi oksennuttamisen jälkeen, että Kerttuhan se oli vedellyt napaansa hieman ksylitolia. Luojankiitos ei vissiinkään täysi pussi ollut kyseessä. Päivystävän eläinlääkärin kanssa puhuin puhelimessa ja sanoi, että tuo annos minkä Kerttu veteli, oli siinä myrkyllisen annoksen rajoilla, mutta mikäli siitä syömisestä oli kulunut jo niin paljon aikaa, olisi oireidenkin pitänyt ilmaantua jos tilanne olisi vakavampi. Tässä sitä nyt sitten ootellaan ja valvotaan. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, jospa sitä ehkä pääsisi jopa tänä yönä vielä nukkumaankin :)

Loma lusittu ja koulu kutsuu

Äkkiä kului kahden viikon kesäloma. Paljon tapahtui ja mukava kesäloma tosiaan oli. Kannuksessa se tuli vietettyä, mutta eipä olisi parempaa kesälomapaikkaa voinut ollakaan :)

Toki loman olisi voinut viettää toisellakin tapaa, mutta koiraihmisenä pyhitin lomani koirille. Toki univelkoja lyhennettiin aina kun mahdollista, mutta koirat olivat etusijalla. Tein suuren päätöksen ja vein Nanan steriloitavaksi Nivalaan ensimmäisen lomaviikon torstaina. Loma meni siis pääasiassa potilasta hoidettaessa. Mutta kyllä sitä kerettiin reissata Kannus-Kokkola väliä muutamaan otteeseen ja metsässä sekä hiekkamontuilla tuli koiria juoksutettua. Vesipeto-Kerttukin pääsi moneen otteeseen uimaan ja voi että tyttö siitä kyllä nautti :) Sen jälkeen suhteellisen puhdas huusholli oli suhteellisen paljon hiekkaa täynnä. 

Leikkauksen jälkeinen ilta ja yö oli vaikea, huomasi kyllä, että koira oli kipeä :(

Potilas on toipunut operaatiosta hyvin. Vastoin kaikkia pelkoja ja manauksiani haava ei ole kuitenkaan tulehtunut. Vielä. Nätisti haavaan on alkanut muodostua rupea ja nyt jo suurinosa ruvestakin on kadonnut. Vielä neidin pitäisi ainakin viikon verran olla kohtuullisessa levossa, jottei tulisi mitään jälkikomplikaatioita. Vaikeaa se on kun virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Aktivointilelut ovat olleet suurempaakin suuressa käytössä. Mukavaa oli, että kaulurin sijasta eläinlääkäristä annettiin hieno puku mukaan mikä suojasi haavaa niin, ettei koira päässyt nuolemaan tikkejä. Puku olikin loppupeleissä parempi vaihtoehto, Kerttua saikin pari kertaa olla komentamassa pois, kun meinasi tikit kiinnosti liikaa. 

Koska potilasta ei ole saanut revittää liikaa, on pitänyt keksiä jotain rauhoittavampaa, mutta energiaa kuluttavaa tekemistä. Päätin sitten treenata noutoa Nanan kanssa. Tai no pikemminkin kapulan pitämistä. Tässä puolentoista viikon aikana ollaan saatu jo pieni pito kapulaan, mutta ei se mikään rauhallinen liike ole. Neiti ihan tohkeissaan on jo ottamassa kiinni kapulasta heti kun sen otan hyllystä. Ikävää tässä oli se, että kapulastamme on irtoamassa toinen lapa, joten se on tällä hetkellä käyttökelvoton. Mutta mikäs siinä, otetaampas sitten toisenlaisilla esineillä pitoharjoituksia :)

Kertun kanssa on kyllä lomailtu ihan kunnolla. Tyttö on päässyt juoksemaan toisten koirien kanssa. Pientä Nana-pakkomiellettä sille on alkanut kehkeytymään. Kaikki Nana nimiset koirat ovat erittäin kivoja ja niitä pitää härnätä leikkiin kokoajan, vaikkei niitä kiinnostaisikaan. Tarpeeks kun kiusaa, niin kyllä ne kohta leikkii ;)

Kerttu 11kk poseeraa. Kuva: Henna

Tuntuu kuin aika olisi mennyt siivillä. Kerttukin täytti jo 2.9. 11 kuukautta. Iso tyttö, liian iso. Kohta se jo lähtee eteenpäin kohti oppaan töitä ja hirveä ikävä tulee kakaraa. Onhan nuo sakemannit aika toheloita, mutta kyllä se on niin että on niissä sitä jotain. Kertun myötä ymmärrän erittäin hyvin miksi jotkut ihmiset ajattelevat, että saksanpaimenkoira on se ainoa oikea koira. Sakemanni on rotu, joka jakaa varmaan eniten ihmisiä ja aiheuttaa eniten puheenaihetta ja kiistoja. Itselleni en kyllä sakemannia ottaisi, mutta on se kyllä pakko myöntää, että mikäli Kertusta ei opasta tule ja vaikka se koetteleekin hermoja suhteellisen usein, on siitä kyllä erittäin hankala luopua. Olen jo sanonutkin, että kun Kerttu jää eläkkeelle oppaan töistään, on sille meillä aina koti eläkepäivikseen.

Miten tällaista voi vastustaa <3

Opastoveri Helmi ja Kerttu. Tuossa tohelossa on vaan sitä jotain <3

Tosiaan, tänään alkoi koulukin kolmen ja puolen kuukauden top-jakson ja kesäloman jälkeen. Oli se kyllä yhtä härdelliä jotenkin, mutta nyt se "ensimmäinen" päivä on ohi ja alkaa kunnon kouluaherrus. Viimenen vuosi puskee päälle ja jollain tapaa tuntuu hieman haikealta, mutta eiköhän tästä selvitä. Lippu salkoon ja leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä vai miten se meni :P

Vuoden päivät, lukuvuosi 2012-2013.

 Hupskeikkaa, viime blogipäivityksestä onkin vierähtänyt jo vuoden verran. Ja minä kun niin suunnittelin suht aktiivista blogia. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Tässä sitä sitten ollaankin kirjoittamassa koko vuoden kattavaa blogipostausta.

Syksyn ensimmäisiä paikkamakuutreenejä Piprun ja Sonyn kanssa :)

Syksyllä 2012 ei tapahtunut kummempia. Hakutreenit menivät persilleen, kun metsästyslaukaukset sekoittivat nuoren koiran pään, siihen päälle vielä venetsialaiset. Hakua kun tehtiin, niin koira lähti maalimiehille samaan tapaan kuin ennenkin, kovalla vauhdilla ja irtosi hyvin. Mutta maalimiehen löydettyään saattoi juosta suoraan ohi tai vain käväistä maalimiehen luona. Maalimiesmotivaatio oli täysin hukassa. Otettiinkin sitten ihan reippaasti taukoa kyseiseen lajiin, sitä oltiin kuitenkin treenattu kovin ahkerasti ennen kouluun paluuta. Nyt sitten keskitytäänkin enemmän tokoon, agilityyn ja jälkeen.


Päästiin kokeilemaan koulun puolesta VEPEäkin. Tosin Nanan mielestä oli todella mukavaa hakea omaa damia vedestä, viis veneestä tai hukkuvista kunhan mamma on rannalla turvassa niin kaikki on hyvin :D

Syksyllä Nanalla oli toistuvia silmätulehduksia ja anturoiden väliselle iholle tuli helposti hiivaa. Kesälläkin käytiinkin jo parisen kertaa ELL juttusilla ja allergiaa epäiltiin. Nana söikin siihen aikaan royalin hypoallergista ruokaa. Tassut pääsivät pahimmillaan tulehtumaan niin pahasti, että jopa märkivät ja koira kipuili paljon. Allergiaruoka ei auttanut, joten muistelin että keväällä syöttämäni Taste Of The Wild -ruoka ei aiheuttanut mitään oireita, joten vaihdettiin tähän ruokaan sitten loppuvuodesta.
Kerettiimpäs syyskuussakin käymään mätsäreissä kerrankin. Tuloksena PUN4 :)

Lokakuussa päästiin sitten koulun puolesta tutustumaan Kaustisen raviopistolle ravihevosten ihmeelliseen maailmaan. Oli kyllä mielenkiintoista. Paras osuus oli, kun pääsi valjaskurssille tekemään koirille nahkahihnoja ja pantoja. Tuli siinä tehtyä pari nahkahihnaa ja yksi jumalattoman leveä puolikuristava, tiiä mikä idea siinäkin oli tehdä hyvin leveä panta suht pienikokoiselle valkkarille :D
Lokakuussa oli myös Seinäjoki Kv, jossa piipahdettiin Nanan kanssa. Tuloksena NUO-EH NUK3, Tuomarina Annmarie Mäland. Myös ROP-kasvattajaryhmä tulos tuli hankittua sisarusten kanssa :)

Marraskuun lopussa tuli sitten perheenlisäystä meidänkin laumaan. Pieni opasprojekti saapui keskuuteemme. Saksanpaimenkoiranarttu Faunhof Keesha, kotoisammin Kerttu tuli ilahduttamaan meidän elämäämme :)

Söpöläinen !

8vkosenakin sillä oli jo kivasti kokoa. Painoa oli about 7kg.

<3

Joulukuun alussa olikin sitten Helsinki Winner ja - Voittaja, jonne olin Nanan ilmoittanut molempina päivinä. Vietimme Helsingissä isäni tädillä pari viikkoa messarin aikaan. Siellä Kerttukin oli päivähoidossa näytelmien ajan. Itse näyttelyt olivat hyvin onnistuneet. Lauantaina saatiin tulos NUO-ERI NUK4 Tuomarina Raija Tammelin. Ja viidestä kasvattajaryhmästä onnistuimme nappaamaan sen korkeimman sijan, olimme ROP-kasvattajaryhmä! Hymy oli kyllä herkässä silloin :) Sunnuntaina sitten päästiin ulkomaiselle tuomarille arvosteltavaksi,  STAVIARSKA VIERA. Sieltä tuloksena NUO-ERI NUK2 SA. Tuomari ei paljoa puhunut, mutta minulle tuumasi englanniksi, että tykkää koirastani paljon, mutta on liian pieni, siksi näin. Näyttihän Nana pieneltä muiden rinnalla, eihän sillä ole korkeutta kuin varmaan se n. 58cm, ei ole koskaan mitattu mutta veikkaisin suuresti näin.  

Arvostelu: Feminiinine, hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen pigmentti. Jäntevä ylälinja. Sopiva runko. Hyvä luusto ja takakulmaukset. Hyvät sivuliikkeet. Hieman korkea häntä. Hyvä karva ja käytös.

Lauantain ROP-kasvattajaryhmä !

Arvostelu: Good shape of head. Well set ears.  Exc. neck & back & chest. Free elbow. Good parterns(?). Good ang. behind.

Joulukin tuli ja meni. Välipäivinä 27.12. päätin käydä sitten kuvauttamassa Nanan kun sopivasti Lahdessa olin. Otettiin viralliset lonkka- ja kyynärkuvat ja silmät peilattiin. Selkä kuvattiin epävirallisesti. Lonkat lähti C/B, tuli kennelliitosta takaisin C/C. Mutta ei kuitenkaan ollut havaittavissa löysyyttä tai nivelrikkoa, joten ihan tyytyväisiä ollaan. Kyynärät lähti ja tuli takaisin 0/0. Selkäkin oli ok ja silmät terveet! Samalla päätin otattaa ihan kunnon allergiatestit, kun ei oireet meinannut helpottaa vaikka kuinka allergiaruokaa syötti, niin silti silmät vuosivat ja tassut oireili. Kuukauden verran kesti ennenkuin vastaukset tuli ja mm. siipikarjat, kaura, peruna ja maissi aiheuttivat oireita. Siitä vaan sitten karsimaan ruoka-aineita pois. Barf ei houkuttanut vaikka 50/50 meiningillä mentiin, pakastintilaa oli niin vähän. Mutta löytyi sitä loppujen lopuksi ruoka missä ei ollut mitään ruoka-aineita mille Nana oli allerginen. CIBAU FISH & RICE. Tähän mennessä on ollut hyvä. Siihen sekaan jauhelihaa, niin hyvin toimii.

Tammikuu vietettiinkin Kertun kanssa Lahdessa, kauppakeskus Karisman Mustissa ja Mirrissä työssäoppimassa. Siinä olikin sosiaalistamista pennulle, kun kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa vietti kassan takana erilaisia ihmisiä ja koiria tapaamassa. Teki hyvät pohjat pennulle :) M&M:ssä olon aikana Kerttu kasvoi kovaa vauhtia. Tammikuun viimeisellä viikolla, Kertulla oli ikää 17 vkoa ja 20kg raja meni rikki! Huima kasvuvauhti senkuin jatkui, vko 19 painoa oli jo 23,5kg :)

Kyl tää tuuli tääl sisätiloissa on aikamoinen!

Kerttu 19 vkoa ja 23,5kg

Kertun avulla sain Nanan ahneemmaksi ja näin ollen treeneihin sain huimasti lisäpotkua. Tästä johtuen menimmekin sitten ensimmäiseen TOKO-kokeeseen 4.3. Tämä oli aivan liian aikaisin. Onneksi (minun kauhukseni) koesuorituksemme kuvattiin videolle. Siitä näkee, että olimme vielä niin vaiheessa. Emme saaneet tulosta sinä päivänä, pisteet olivat 98. Kahta pistettä vaille ALO3.
Suoritukset liikkeittäin:
Luokepäästävyys: 9.
    - Minä itse sähläsin siinä. Koira oli maassa ja nostatin sen viime hetkellä sivulle istumaan. Koira meni takaisin maahan tietysti kun sitä olemme treenanneet. Tästä kaikeasta sähläämisestä johtuen saimme 9.
Paikkamakuu: 0
    - Vieressä nahka rupesi piippaamaan ja Nana ei kestänyt sitä, joten lähti lipettiin melkein heti kättelyssä.
Seuraaminen kytkettynä: 6
Seuraaminen taluttimetta: 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
Estehyppy: 7
Kokonaisvaikutus 7

Jääviin olin suhteellisen tyytyväinen. Muutenkin huomasin, että lähtöjä olimme treenanneet paljon. Mutta kestävyyttä ja palkattomuutta emme, puhumattakaan häiriötreeneistä. Joku sanoi joskus, että tokossa pärjää mikäli koira osaa seurata. Noh, meillä seurataan treeneissä, mutta ei muuten. Seuraaminen on meille se kaikista vaikein liike :D Ei auta muu kuin treenata enemmän. Tää on kova paikka minulle laittaa julki meidän koevideo, mutta ehkä siitä on jollekin hyötyä :)  http://www.youtube.com/watch?v=UPIAh8iNwe0

Perusasentoa

Nana pääsi viettämään viiden viikon hermolomaa äitini luokse Lahteen. Sillä aikaa vietin Kertun kanssa laatuaikaa, käytiin luokan kanssa Rukalla viettämässä pääsiäistä, vietettiin neljä päivää sikalassa ja neljä päivää tien päällä tutustuen eri koira-aloihin, kuten Niinisalon sotakoiraosastoon, suomen tulliin ja sen koiratoimintaan, sekä opaskoirakoulun toimintaan. Mielenkiintoinen viisi viikkoa. Sinä aikana Nana oli käynyt vain pitkillä hihnalenkeillä, joten raukka parka oli kutistunut kokoon ja kadottanut kaikki lihaksensa. Toki myös tähän havaintoon saattoi vaikuttaa myös valtavan kokoinen Kerttu :D

Hermolomansa aikana 19.4.2013 Nana kerkesi täyttämään 2 vuotta! Aika kuluu niin nopeasti... :)

 Kaulassa on mittatilaustyönä väsätty upea nahkainen rusettikaulapanta :)

 

Toukokuussa päätin lähteä ekstempore-meiningillä kisaamaan möllitokoon, ei edes treeniliiviä ollut päällä. Ja sehän kannatti! Treenit olivat tuottaneet tulosta, 165 pistettä ja toinen sija. Seuraamiset tökki edelleen, mutta ei niin pahasti kuin virallisissa. Ja paikkamakuussakin pysyttiin koko aika ilman mitään ongelmia. Se oli hieno päivä ja upea koira! <3

Liikkeelle lähtö

Seuraaminen kytkettynä

Hehheh, että oli hauskaa...

Seuraaminen taluttimetta

Luoksetulo

Hyppy - vähän kolahti, mut ei se mitään :)

Toukokuussa teimme myös retken Ouluun koirien kanssa. Pääsimme myös ratsastamaan ja ai että, oon niin rakastunut! Siitä oli niin kauan ku olin viimeks istunu kunnolla hevosen selässä. Se oli niin hienoa, tätä vois hihkuttaa vaikka kuinka kauan! Varsinkin, kun pääs laukkaamaan ensimmäistä kertaa elämässä, vitsi mikä kokemus! Ja paikat oli kyllä niin kipeet sen jälkeen ettei oo koskaan ikinä ollu, hyvä että pysty ees käveleen. Mutta sen arvosta se oli :)

Kieli keskellä suuta ni hyvä tulee :P

Pahoittelen pitkähköä blogipostausta, toivottavasti seuraava postaus ei ole näin kuolettavan pitkä. Kesän touhuilut tulevat sitten erikseen.. :P



Kuvat on ottanut minä, Henna, Janita, Sarianna, Helmi.