Mihin sattuu vai sattuuko mihinkään...?

Jos saisin Kertulta kysyä yhden kysymyksen ja siihen vastauksen, kysyisin varmasti: Mihin sattuu?

Joulu 2013. Kävi pieni haaveri ja Kerttu sai viisi tikkiä silmäkulmaansa.

On tullut ajankohtaiseksi varailla sterkkausaikaa saksalaiselle. Takaraivossa on myös kummitellut lonkkien kontrollikuvaus. Viime rauhoituksessa Kerttu voi rajusti pahoin ja vatsa meni totaalisen sekaisin rauhoitusaineesta, joten sitä ei viitsisi ihan huvikseen rauhoittaa moneen kertaan. 

Vastuullisena koiranomistajana tottakai pitäisi varata sterkkauksen yhteyteen lonkkakuvaus. Mutta en voi muuta kuin pelätä kuvauksen tulosta. Kuinka vaikeaa se puhelimen ottaminen käteen ja soittaminen klinikalle voikaan olla. Mitä jos lonkat ovatkin menneet pahemmaksi ja Kertun matka jää viimeiseksi. Mikä voisi olla tämän pahempaa. 

Tähän mennessä ei ole vielä toistaiseksi mitään näkyviä oireiluja lonkista ollut. Vasen kylki-lantio on ollut pahasti jumissa, mutta hieronnalla ja Back On Track -loimella se saatiin hoidettua. Tämä johtui lähinnä ahkerasta toko-treenaamisesta, ohjaaja unohti tehdä myös toiselle puolelle treeniä vastapainoksi. Mutta herkästi se jotenkin lantion alueelta menee nyt jumiin ja tästä ajattelin, että joko se oireilisi lonkkiaan, mutta hieroja sanoi, että sinne on kertynyt massaa, joten voi olla, että kun olemme nyt muuttaneet uuteen asuntoon jossa on portaat, on Kerttu voinut kehittää uusia lihaksia. Vetreytyy selkeästi BoT:in käytön jälkeen. Mutta entä jos.. Aina on epäilyksiä joita jossitella.

Kerttu kävi kuukausi takaperin luonnetestissä. Testissä meillä oli hauskaa ja niinhän se saksalainen läpäisikin testin. Pisteitä Kertulle kertyi 152 ja on laukausvarma. 

Testistä on nyt reilu kuukausi aikaa. Viimeisen parin vkon aikana Kertulla on ilmennyt ihmeellistä käyttäytymistä. Pyöräilijät ovat pelottavia. Samoin rullalaudat. Tätä ei ole koskaan ennen ollut. Satavarma koira kaikkialla on yhtäkkiä ruvennut pelkäämään yksinkertaisia pyöräilijöitä. Myös tämän vkon aikana on noussut esiin mitä merkillisimpiä pelkoja. Muummoassa viemärin kansi oli lenkillä jännittävä, samoin kiviröykkiö ja heinäpuska johon jahdattu päästäinen meni piiloon. Myös satamassa laiturissa olevat laivojen kiinnitystolpat olivat jänniä. Kaikkiin näihin Kerttu kyllä tutustuu, kun itse menee mukaan ja näyttää ettei mitään hätää ole. Paniikkiin ei missään vaiheessa mene. Tuntuu kuin olisi pentu käsissä, jota totuttaisi erilaisiin pintoihin ja asioihin. Vähän tässä mietityttää, että onko tämä nyt seurausta luonnetestistä vai tämäkö on Kertun tapa näyttää kipuja.

Yhtään ei neiti varo takapäätään tai varaa painoa epätasaisesti. Liikkuu samalla lailla kuin ennenkin niin hihnassa kuin vapaanakin. Levon jälkeen liikkeelle lähdöissä ei ole havaittu ongelmia. Lihakset ovat takapäässä tasaiset eikä puolieroja ole. 

Kaikki tuntuu kauhean sekavalta, kun joutuu pohtimaan mistä mikäkin käytös voi johtua. Mitä enemmän sitä pohtii, sen sekavammaksi kaikki muuttuu. Voi Kerttu, mikset osaa puhua?!

Elämäni koira <3

Mikä mättää..?!

Olen yrittänyt pitää Kertun treeneistä sellaista luovaa taukoa. Ohjaajalla olisi kyllä motivaatiota treenata vaikka kuinka, mutta kun ei oikeen tiedä, että mitä sitä lähtisi treenaamaan, mitä virhettä ensin korjaamaan ja millä tyylillä. Ja niitä virheitähän riittää.

Kävimme Kertun kanssa Tampereella 26.7. kisaamassa Saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoissa. Olin valmistautunut kyllä kisaan, kerrankin kirjoitin jopa treenisuunnitelman. Treenattiin Kertun kanssa eri liikkeitä yksittäin sekä ketjutettuna ja häivyttelin palkkaa pois. Se kykeni tekemään töitä vaikkei palkkaa näkynytkään. Minulla oli kerrankin varma, mukava fiilis lähteä kokeeseen. 

Edellisenä iltana mentiin vielä Tampereella uudelle nurmikentälle tekemään "kenraalit", ja todella hyvin meni. 

Kisapäivän aamuna satoi vettä kaatamalla. Onneksi se taukosi kuitenkin vähäsen ennen meidän suorituksia. Alokas-luokka oli jaettu kolmeen kehään. 1. kehässä oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu. 2. kehässä seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. 3. kehässä seuraaminen taluttimetta, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. 

Kuva: Miia-Maria Niskanen

Kerttu oli märästä maasta hieman hyi yök -fiiliksellä. Mutta meni kuitenkin maahan kun käskin ennen suoritusten alkua. Paikkamakuun alkaessa Kerttu vähän pälyili muualle ja yritti olla kuutamolla, hyvin kuitenkin loppujenlopuksi otti kontaktia. Luoksepäästävyys meni ongelmitta. Paikkamakuussa meni käskystä maahan. Kävelin itse kehänauhalle ja ensimmäinen minuutti meni hyvin, vähän pientä haistelua ja pälyilyä, mutta ei sen kummempaa. Sitten tapahtui jotain uskomatonta mitä en osannut kuvitellakaan. Kerttu lähti paikkamakuusta juoksemaan täysiä ja vieläpä yritti juosta minun ohi! Meikäläinen sitten loikkaa koiran eteen ja Kertun oli vaan ilmeellä "mistä sä siihen tupsahdit? Mä tuun istuun sun eteen." Siinä vaiheessa en kyllä tienny pitäskö sitä itkee vai nauraa.. Tuntu niin uskomattomalta, että koira joka ei ole koskaan lähtenyt paikkamakuusta lähti TÄYSIÄ juoksemaan suuntaan X, ei edes minun luokseni. 

Noh, yksilösuorituksia varten yritin kovasti skarpata itseni ja virittelin Kerttua siinä. Ensimmäisenä oli seuraaminen kytkettynä. Kerttu oli mukavassa vireessä ja teki töitä meikäläisen kanssa. Kunnes tuli ensimmäinen käännös oikealle ja koira oli jo kujalla. Sen jälkeen seuraaminen oli vieressä kulkemista, täyskäännöksessä koira oli melkein mukana. Kentällä oli vesilätäköitä ja Kerttu yritti niitä parhaansa mukaan vältellä. 

Liikkeestä maahanmenon alku perusasento oli Kertulle vaikea, koska eihän märkään voi istua. Maahan se kuitenkin meni käskystä, mutta tuomari sanoi, että saan aika monta metriä kävellä ennenkuin koira on maassa. Ja siltähän se videolla näyttikin.

Tässä vaiheessa muisti loppui puhelimesta eikä muita liikkeitä saatu videolle. Hyppyä oltiin treenattu paljon, tai lähinnä motivaatiota hyppäämiseen. Hyppy on meille ollut se liike johon homma viimeistään sitten kaatuu. Nyt Kerttu hyppäsi täydellisen hypyn, MUTTA jouduin antamaan kaksi käskyä perusasentoon ja tuomarikin sitä voivotteli, kun oli niin täydellinen hyppy.

Kuten arvata voi, seuraaminen taluttimetta oli myös kammottavaa katsottavaa. Liikkeestä seisomisessa Kerttu valui useamman askeleen ennenkuin pysähtyi. Luoksetulossa tapahtui taas jotain uutta ja odottamatonta. Jouduin antamaan kaksi luoksetulokäskyä, koska ensimmäisellä käskyllä Kerttu otti yhden askeleen suuntaani ja sitten jäi seisomaan paikalleen sillä fiiliksellä, että saakohan täältä varmasti tulla. Kyllä siinä vaiheessa ketutti.. Kovasti oltiin tehty töitä, mutta siltikin meni persiilleen ja oikeen suuresti.

Kokonaispistemäärä oli 128p ja ALO3, tuloshan se sekin. Meillähän on jo ennestään 2 x ALO1, mutta otin meille vaan tavotteeksi sen, että Kerttu edes suorittaisi kaikki liikkeet. Näinkään yksinkertainen tavoite ei onnistunut ja se kyllä pisti ketuttamaan.

Mitä sitten lähteä korjaamaan?

- Kontakti

- Töitä tehdään meikäläiselle, eikä pallolle

- Säässä kuin säässä voi työskennellä.

- Häiriö

- Kokeenomaiset tilanteet

- Seuraamispaikka ja painaminen

Lista varmasti jatkuisi loputtomiin.. Kävimme eilen Kertun kanssa SPL Turun ohjatuissa treeneissä hakemassa apuja ohjaajan mielen jumitukseen ja motivaation hakuun. Tiukkaa tekstiä sieltä tuli kyllä. Kerttu pompottelee meikäläistä menemään kentällä tuosta noin vaan. Minun pitäisi olla tiukempi sille ja vaatia asioita. Kaikista tärkein olisi, että minä määräisin pallosta ja minä päätän milloin sen saa, eikä Kerttu yrittäisi kokoaikaa sitä kokeilla varastaa tai komentaa. Kerttuhan ei irroita pallosta käskystä jos narusta pitää kiinni. Ja silloinkin kun irroittaa käskystä, yrittää pallon ottaa uudestaan samantien takaisin suuhun. Ei siis halua luopua siitä. Tässäkin minun pitäisi olla kovempi, Kerttu kuulemma tarvitsisi pientä kurmoitusta, jotta pysyisi ruodussa. Kurmoituksella en nyt tarkoita, että sitä pitäisi piekseä tai pahoinpidellä, pitäisi vaan muistuttaa että minä määrään täällä ja että töitä on tehtävä kunnolla. Takapakkia otetaan nyt treeneissä ja palataan takaisin niin pitkälle, että tehdään käsiavuilla seuraamista. Lähdetään oikein kunnolla korjaamaan ongelmaa. Meikäläisellä on vaan paha tapa lähteä hyppimään joidenkin vaiheiden yli ja tässä se on sitten kostautunut.

Ollaan otettu seuraavaksi tavoitteeksi BH. En halua sitä suorittaa vain rimaa hipoen läpi vaan oikeasti kunnolla sen suorittaa. Meillä kun ei ole niin paljoa vaihtoehtoja missä kisata, niin siksi motivaatio suorittaa nämä kisat kunnolla on suuri. TK1 mennään sitten joskus hakemaan uusilla säännöillä kun siltä tuntuu.