Back to the basics

Nyt on pakko ottaa itteesä niskasta kiinni, asettaa tavotteet ja lähteä työstämään niitä. Tähän mennessä olen ajatellut, että meidän tavotteet on Kertun kanssa suorittaa BH tänä kautena. Mutta laiskana olen kokoajan ajatellut, että kyllä meillä on aikaa treenata vielä vaikka kuinka paljon. Noh, nyt on jo huhtikuu, joten eipäs olekaan. On pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa hommiin, suunnitteleen treenejä ja tekemään jotain tavotteiden täyttymisen eteen.

Tänään treeneissä tajusin, että työstettävää on aivan helvetin paljon. Yli puolen vuoden treenitauko ei ole tehnyt hyvää, vaikka sinisilmäisesti ajattelin koiran olevan samassa pisteessä kuin silloin joskus. Olen päättänytkin aloittaa treenaamisen alusta.

Kuva: A. Salanne

Yksi iso ongelma meidän tottiksessa on perusasento. Muuten hyvä, mutta koira on 20cm liian edessä. Se taas vaikeuttaa liikkeelle lähtemistä, kontaktia ja seuraamispaikkaa. Näin ollen seuraamisessa koira edistää, painaa ja poikittaa, sekä pudottaa kontaktia koska ei yksinkertaisesti pysty pitämään kontaktia kun paikka on huomattavasti liian edessä. Tätä olen päättänyt lähteä korjaamaan niin, että teen (ainakin) kuukauden treenit pelkästään ruoalla ja hiotaan tekniikkaa. Tänään treeneissä totesin, että se on pakko lähteä niinkin alkeellisista asioista liikkeelle kuten kuinka kädestä imutetaan ruokaa. Kertulle en ole koskaan imuttamalla opettanut mitään, se kun söi pentuna ziwipeakia joka ei ollut ihanteellinen imuttamiseen. Eikä sitä pahemmin ruoka motivoinut tekemään. Tämän viikon ohjelmassa on siis aamu ja/tai iltaruoan syöttäminen kädestä.

Kuva: A. Salanne

Toinen ongelma on seuraaminen. Kuten jo mainitsinkin, niin Kerttu edistää, kontakti tippuu, koira painaa ja minä kompastelen sen tassuihin. Ruoan kanssa matalassa vireessä ongelma ei ole niin paha, mutta pallo kun tulee mukaan, niin suoraan käveleminen on haasteellista. Ajatuksena on opettaa Kerttu seuraamaan taempana, mieluiten niin, että pää olisi jossain oman lonkan huudeilla. Nyt seuraamispaikka on niin, että hädintuskin lapa on oman jalan kohdalla. Näin Kerttu olisi enemmän suorassa, käännökset olisi helpompia ja hope so kontakti pysyisi parempana. Saa nähdä miten tämä tavoite onnistuu.

Kolmantena ongelmana on häiriö. Luulin Kertun olevan hyvin häiriötä kestävä, mutta treenikentällä huomasin, että kun vire on alhainen ruoalla treenattaessa, on esimerkiksi ohi ajava auto suuri häiriö. Tähän täytyy panostaa treeneissä suuresti. 

Myös minulle työskenteleminen on yksi treenattava asia. Tähän mennessä ollaan tehty duunia täysillä pallolle. Palkasta luopuminen on siis lisätty treenattavien asioiden listaan.

Paljon on asioita mitä pitäisi ehtiä treenaamaan, mutta jos itse pysyn vaan tiukkana treenien säännöllisyyden suhteen niin uskon, että tavotteet on saavutettavissa. Se on vaan otettava reippaasti itseä niskasta kiinni. Kivaa siitä varmasti tulee, kun on niin loisto treenikaveri :)

Kuva: A. Salanne

Käytiin myös starttaamassa jälkikausi Nanan kanssa. Treenitauko oli nostanut intoa hieman liikaa, mutta muuten tekeminen oli aika kivan oloista. Mentiin aika lailla askel askeleelta ja esine ilmaistiin pienellä avustuksella. Seuraavalle jäljelle ohjaajalle pidempiä askelia ja varmuutta esineille. 

Nanan ensimmäisiä pentujälkiä.
Kuva: S. Junnila.

Kuinka saada 100p tottis?

Tästäkin on jo kuukauden päivät vierähtänyt, mutta kävästiin Kertun kanssa koirakkona Juha ja Suski Korrin tottisseminaarissa 9.1. Motivaatio treenaamiseen on ollut hukassa, mutta oli kyllä mielenkiintoinen seminaari ja uutta motivaatiota oli taas seminaarin jälkeen vaikka muille jakaa. Luento oli järjestetty tukemaan belgianpaimenkoirien IPO MM joukkueen matkaa.

Aiheena oli kuinka saada 100p tottiksesta. Päivä koostui ensin kahden tunnin luennolla aiheesta kuinka rakentaa tottis ja sen jälkeen Juha ja Suski otti koirakkoja treenaamaan ongelmiaan. Juhalla koirakkojen ongelmat painottuivat selkeästi vietin nostattamiseen ja ylläpitämiseen, Suskilla taas noutoihin. Luento oli todella kattava ja sai oikeasti miettimään mitä se koiran rakentaminen kisakuntoon vaatii ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Tässä otteita sekä minun, että kaverini muistiinpanoista:

B-osan rakentaminen koostuu kolmesta osasta:

    1. Tunnetila/mieliala
    2. Tekninen osaaminen
    3. Toimii myös kokeissa


TUNNETILA

- Tunnetilassa hyödynnetään joko saalis- ja/tai ravinnonhankintaviettiä sekä laumaviettiä.
- Kouluttajan on huolehdittava siitä, että kun koira tekee niinkuin halutaan, sen on saavutettava omasta mielestään jotain. Näin tarjotaan koiralle menestystä mistä se itse pitää.

1.
- Tunneoppiminen/klassinen
- Pablovin koirat
       - Tätä käytettiin esimerkkinä siinä, että koiralle opetetaan esim. jokin sana jolla se ymmärtää, että ollaan menossa tekemään tottista ja nostattaa samantien vireen halutulle korkeudelle.
- Instrumentaali oppiminen
       - Välineellinen ehdollistaminen, toistot
- Tunneoppiminen ensin !
- Ulkoiset merkit eivät saa olla sattumanvaraisia, ne on mietittävä huolella. Mahdollisimman helppo ja yksinkertainen.
- Toimintavarmempi koira, kun signaalit tulee ohjaajalta eikä ympäristöltä.
       - Esim. Koira yhdistää tottiksen tekemisen sanaan "tottikseen", eikä siihen, että ollaan menossa kentälle.
- Koira oppii olemaan aktiivinen.
- Koiran tulisi olla samassa moodissa koko treenin ajan.
- Kun suoritus päättyy ja sanotaan "loppu" voi koira mennä päiväkävelymoodiin.

Pennulle harjoituksia: 
- Aloitetaan leikit kehon kielellä. Pysähdytään seisomaan ja kun pentu kiinnittää huomiota ohjaajaan alkaa leikki. Edistyttyään tässä pentu ymmärtää, että pysähtyminen tarkoittaa leikkiä. Kun ohjaaja ei aloitakkaan heti pysähtymisestä leikkiä alkaa pentu sitä itse vaatimaan.

2.
- Alusta alkaen koira tekee asiat oikein.
        - Avut ovat suuret, mutta koira tekee asiat niin kuin sen halutaan vanhempanakin tekevän.
- Ohjaajan asenne
- Ei saa jäädä junnaamaan apuihin!
- Avut on häivytettävä niin pienesti, ettei koiran tekeminen muutu.
- Ensin käsky, sitten apu. Ei koskaan samaan aikaan.
- Ennakoivat merkit
        - Esim. jäävissä. Liikkeestä seisomisessa taputus rintaan/kylkeen, maahanmenossa silitys päälaelle tms.
- Luoksetulossa ajatuksena on eteen istuminen, ei luokse tuleminen
        - Näin koiralla on kiire tulla eteen istumaan ja vauhti pysyy lujana.
- Seuraaminen perusasennon kautta
- Perusasento kuntoon, aina oikein !
        - Erilaisia treenejä perusasentoon, paljon takapään treeniä. Perusasentoon tuloa harjoitellessa käänny itse vielä niin, että koiralla tulee kiire tulla perusasentoon.
- Noudossa kapula ei ole tärkein, vaan se tärkein on ohjaajalla
        - Näin koira palauttaa kapulan nopeasti ohjaajalle saadakseen sen paremman palkan. Mikäli kapula on koiralle SE juttu, palautusvauhti kärsii ja koira ei välttämättä halua tuoda kapulaa takaisin koska joutuu luopumaan siitä.
- Ylipitkiä matkoja luoksetuloon, noutoon yms. Vauhti kasvaa.
- Telineissä oikea hyppytekniikka ja kropan hallintaa. 
        - Palkkaa ei tule jos kolahtaa hyppyyn, treenataan avustajan kanssa. A:lla aloitetaan loivalla ja palkka lähellä estettä, jotta koira ei lähde loikkaamaan ylhäältä kapulalle.
- Eteenlähetys
        - Joku valmistava merkki, esim. nouto. Koiran on oltava varma, että siellä on palkka. Mutta "maahan" käskyn saatuaan koira tajuaa, ettei siellä ole palkkaa vaan se tulee ohjaajalta. Treenataan erikseen ja lopulta yhdistetään. Kiinnitettävä huomiota, että treenataan maahanmenossa koiran ja ohjaajan välimatkaa. 
- Kaikki on hauskaa, onnistumisprosentti on oltava yli 90%.
- Ketjutetaan
- Satunnaisia toistoja
- Ei vapaa valinta, täytyy vaatia tekemistä
- Vire ei saisi olla suurempi, kuin hermot antaa myöden.

3.
- LAUMAVIETTI !!!
        - Keino jolla voi palkata koiraa kokeessa.
- Aloitus
        - Jos aloitus kusee, niin koko suoritus on pilalla.
- Pitää onnistua kokeenomaisissa suorituksissa, jotta voi mennä kokeeseen
- Vaatiminen
       - Koiralle on kerrottava, että asiat on tehtävä, mutta se on silti kivaa
- Häiriö ja ärsykkeet, kontaktin vahvistaminen ja vaatiminen
       - Korjaus niin, että koiralla on silti kivaa. Ei revitä hihnasta tai raivota koiralle. Hihna on hyvä apuväline hyväntahtoiseen huomauttamiseen.
- Ennakointi on hyvä asia, siihen voi puuttua
       - Kun puututaan ennakointiin, niin koira tietää, ettei voi ennakoida, koska siihen puututaan. Tehdään tahallaan harjoituksia, jossa koiraa yllytetään ennakoimaan, mutta korjataan kun koira ennakoi ja palkataan kun ei ennakoi. 
(Treenivinkki kokeneemmalle koiralle: Tee ensin joku asento pari kertaa samassa kohdassa, sen jälkeen kävelekin kohdan ohi ilman käskyä. Jos koira ennakoi, huomauta. Palkka, kun ei enää ennakoi. Koiran tulisi hoksata, ettei voi enää ennakoida mutta odottaa kuitenkin innolla milloin saa luvan.)
- Onnistumisprosentti on tärkeä!
- Yliopetetaan koira, niin saadaan varmuutta.
- Koiran on kehityttävä kokoajan.
- Kohtuus kaikessa ja maalaisjärki kunniaan.
- Ohjaajan valmistautuminen kisatilanteeseen.
        - Jännittämisen hallitseminen


MIKSI LAUMAVIETTIÄ KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ KOKEESSA?

1. Valintatilanteessa valitaan aina laumanjohtajan suosio. (hajut vs. suosio)
2. Laumaviettiä voi hyödyntää kokeessakin
3. Ei tule turhaumasta johtuvaa hermostuneisuutta, mitä pallosta/ruoasta voi tulla


Itsellä ei ollut pienintäkään havaintoa mitä treenaisin Juhan kanssa meidän vuorolla. Se kuitenkin valkeni siinä pikkuhiljaa kun näki toisten koirakkojen treenejä. Alkusähläyksen jälkeen otettiin Kertulle vireen nostattamista "tottis" sanalla, aloitusta ja tuomarille esittäytymiseen kävelemistä. Ottaen huomioon, ettei Kertun kanssa oltu treenattu varmaan puoleen vuoteen kunnolla, satunnaisia kertoja lukuunottamatta, suoriutui Kerttu treenisessiosta loistavasti! Olin hyvin ylpeä. Sain Juhalta kehuja kuinka olin hyvin saanut Kertulle opetettua toimivan signaalin. Kerttu vaihtoi hyvin lenkkimoodista tottismoodiin "tottista" sanan kuultuaan. Jes, olen onnistunut edes jossakin! :P

Tässä videomateriaalia meidän treeneistä Juhan kanssa :)

2015

Taas on yksi vuosi pulkassa ja toinen alkamassa. Facebook muistutteli mitä olin kirjoittanut vuosi sitten. Olin rustaillut faceen kuinka vuosi 2014 oli tapahtumantäyteinen ja toivoisin, että 2015 olisi rauhallisempi. Noh, ei ollut. En muista milloin olisin ollut näin kiireinen kuin viime vuonna olin. Suoritin merkonomintutkintoa koko vuoden, tein työharjottelua ja istuin koulunpenkillä, sekä tein töitä. Koiria tuli treenattua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä facebookin pohjalta koottuna kohokohtia vuodelta 2015.

Tammikuu:

Alotettiin vuosi käymällä mätsäreissä Nanan ja Kertun kanssa. Kerttu sai punaisen nauhan, muttei kuitenkaan sijoittunut. Nana taas oli PUN1 ja korkkasi koko potin olemalla BIS1! Hyvä vuoden aloitus :) Nanakin on ruvennut pikkuhiljaa rentoutumaan, ei ole enää niin tosikko. Lähtee jopa leikkimään Kertun kanssa.

Kuva: S. Junnila

Kuva: S. Junnila

Helmikuu:

Koirien kanssa startattiin jälkikausi. Lunta ei juurikaan ollut, joten otettiin varaslähtö jälkikauteen. Vastoinkäymisiä ja haasteita jäljillä oli, mutta molemmat suoriutui niistä hyvin :)

Maaliskuu:

Aika paljon tuli rallateltua kavereitten ja koirien kanssa metsässä. Oli se hieno näky kun muutama valkonen pisti yhdessä meneen ranttaliks. Ja kaikki tuli toimeen keskenään :)

Vielä kun kaikki olivat valkoisia ;)

 

Menoa ja meininkiä riitti!

Puhtaana ei tietenkään pysytty :D

<3

Maaliskuussa startattiin myös Kertun kanssa ensimmäisissä tokokokeissa tuloksena 178p ja ALO1!

Nana osallistui myös agility-vkonloppuun ja neidillä oli todella hauskaa!

K: A. Salanne

Kuva: A. Salanne

Huhtikuu:

Nana täytti 4 vuotta!! Aika kuluu niin nopeasti!

Toukokuu:

Nana kävi pyörähtämässä Rauma Show:ssa tuloksela AVO ERI1 AVK1 SA PN-1 ja VSP! Nyt on toinen serti plakkarissa.

Ihana karma iski ja seuraavana päivänä Nanalta löytyi hotspot. Koko selkä täynnä eri kokoisia rupia. Ei auttanut muu, kuin ajella karvat pois. Karvaton Nana oli kieltämättä hieman huvittavan näköinen, mutta ei sille vaan voinut mitään.

Kerttu kävi tokoilemassa toisen ALO1 tuloksen pisteillä 177,5p!

Ahneella paskanen loppu. Käytiin heti perään toisissa kokeissa tuloksella 156p ja ALO2.

Kesäkuu:

Miss Bikini vuosimallia 2015

Heinäkuu:

Kerttu kävi luonnetestissä. Olin töissä valkkareiden luonnetestissä ja Kerttu oli varakoirakkona. Viimeisellä koiralla alkoi paikanpäällä juuri juoksut, joten Kerttu pääsi sitten testiin. Kerttulla oli hauskaa, tai sillä mielentilalla se lähti testiin, että nyt mennään treenaamaan tai tekemään jotain kivaa. Hyvin Kerttu veti koko testin läpi <3 Pisteitä tuli 152 ja laukausvarma.

Loppukuusta kävimme Kertun kanssa edustamassa SPL-Turkua saksanpaimenkoirien tokon sm-kisoissa. Meni kyllä niin penkin alle meijän suoritus että! Tuloksena 128p ja ALO3. Koira oli niin muissa maailmoissa. Ja hyi kun vesilätäköt oli inhottavia! Note to self: treenaa vesilätäköitä.

Elokuu:

Koirat pääsi lomalle. Kertun kanssa käytiin loppukuusta moikkaamassa kasvattajaa Faunhof-päivillä. Myös sisaruksia tuli nähtyä. Mukava päivä kaikin puolin :)

Ava, Kerttu ja Luna. Sama emä, mutta eri isät.

Syyskuu:

Kerttu sai aikaisen synttärilahjan. Nimittäin sterkkauksen ja kontrollikuvat lonkista. Itse sterkkaus meni hyvin, mutta lääkärillä oli huonoja uutisia lonkkien tilanteesta. Lonkat olivat menneet huonompaan ja niissä oli pahat nivelrikko muutokset. Masentava tieto sinänsä, mutta toisaalta hyvä tietää missä mennään, niin osaa hoitaa niitä tarpeen mukaan. Toistaiseksi Kerttu ei ole vielä lonkkiaan oireillut.

Lokakuu:

Kerttu täytti 3 vuotta!! <3 Vaikka Kerttu ei lonkistaan ollut tähän mennessä juurikaan oireillut, niin päätin hankkia sille varmuuden vuoksi cartrophen-pistokset. Kävimme Petvetissä eläinlääkäri Elina Illukan vastaanotolla. Oli lohduttavaa kuulla, kun Ell sanoi, ettei lonkat tunnu niin pahalta miltä kuvissa näyttää. Hän sai ihan huoletta vääntää lonkkia ääriasentoihin, eikä Kertulta missään vaiheessa tullut minkäänlaisia kipuun tai epämukavuuteen viittaavia eleitä. Takajalkojen lihaksissa oli pienen pieni kokoero, mutta ei mitään huolestuttavaa. Ell sanoikin, että pitää mennä sillä miltä koira tuntuu, eikä katsoa pelkästään vain kuvia.

Marraskuu:

Treenasimme messaria varten ja otimme rennosti. Kurasella hiekkakentällä on paras treenata näyttelyitä valkosen koiran kanssa... :P

Joulukuu:

Vuoden kohokohta: Helsinki Winner ja Voittaja 2015. Perinteen mukaisesti olin tottakai ilmoittanut Nanan sinne molemmille päiville. Odotukset oli hieman korkealla, kun Nana oli kerrankin hyvässä karvassa. Hieman oli laiskan oloista menoa Nanalla vkonloppuna ja saikin lauantailta ERIn ja sunnuntailta EH AVK2. Tyytyväinen saa kyllä olla, kun oli paljon hyviä koiria paikalla.

Joulu tuli ja sitä vietettiinkin koirien kanssa Lahdessa porukoiden ja sukulaisten kanssa. Kerrankin oli melkein viikon joululoma ja siitä otettiin kyllä kaikki irti.

Pikakatsausta syksyyn.

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt hetki aikaa. Kesä ja syksy on oikeastaan mennyt töitä ja tutkintoa suorittaessa. Voi sanoa, että kiirettä on pitänyt. Nyt vihdoin näyttää löytyvän valoa tunnelin päästä. 

Syksy ei ole ollut kaikista mukavin. Kerttu sai synttärilahjansa kuukautta aikaisemmin, sterkkauksen ja lonkkien kontrollikuvauksen. Tiesin, ettei uutiset tule olemaan hyviä ja tieto lisää tuskaa, mutta halusin silti kuvauttaa lonkat uudelleen. Suunnattiinkin Kertun kanssa tiistai aamuna 1. syyskuuta Petvetiin. 

Vaikka kuinka halusin, niin en saanut mennä mukaan kertun operointiin, vaan hain potilaan kotiin muutama tunti myöhemmin. Ennen Kertun hakua juttelin Kerttua hoitaneen lääkärin kanssa. Leikkaus meni hyvin, mutta lonkat olivat huonot. Paha nivelrikko ja arvosteluasteikolla E/E. Masentavaa kuultavaahan se oli. Tähän saakka Kerttu ei ollut näyttänyt mitään kipua tai oireillut. Olin huomannut sen olevan hieman jäykempi ja ajattelin sen johtuvan lonkista. Kuvia kun vertaili, niin huomasi, että takajalkojen lihakset ovat huomattavasti pienemmät. 

Kerttu 1,5 vuotta

Kerttu 3 vuotta

Päätin, että Kerttu saa cartrophen pistossarjan vaikkei suuria oireita ole. Ei se yksinkertaisesti kivuton voi olla. Ja niin suuntasimmekin sitten taas Petvetiin, Elina Illukan vastaanotolle. Hän käpälöi Kertun lonkat ja väänteli jalkoja ääriasentoihin. Positiivista oli huomata, että Kertun ilme ei värähtänytkään ja Illukka sanoikin, että pelkän tunnustelun perusteella ei uskoisi että tilanne on niin paha mitä kuvista näkyy. Illukka sai aivan rauhassa vääntää jalkoja miten sattuu, eikä missään vaiheessa tullut kipureaktioita tai minkään näköisiä eleitä, että nyt tuntuu epämukavalta. Jotain positiivista. Hän sanoikin, että on mentävä sillä fiiliksellä miltä koira tuntuu, ei sillä miltä kuvat näyttää. Illukka kuitenkin suositteli cartrophen pistoksien lisäksi laserhoitoa alaselkään, koska se oli todella jumissa. Päädyimme siihen, että Kerttu sai aina catrophenin saadessaan laaseria alaselkäänsä. Sekös piristikin pientä saksalaista ja hirveitä hepuleita saatiin aina kotimatkalla. Todella paljon loppujen lopuksi oli hyötyä laaserista, kun koira pomppi hoidon jälkeen tasajalkaa ja otti pentuspurtteja vaikka kuinka yritti estää. Mutta ainakin pieni saksalainen oli onnellinen :)

2.10 Kerttu täyttikin sitten 3 vuotta <3 Kuvat tuli otettua sterkkausoperaatiota edeltävänä päivänä. Syntymäpäiväänsä Kerttu vietti melko karvattomana, koska pudotti kaiken päälikarvansa sterkkauksen jälkiseurauksena.

K: Sarianna Junnila

K: Sarianna Junnila

K: Sarianna Junnila

Pari päivää ennen Kertun sterkkausta teimme kaverini ja koirien kanssa pienen roadtripin Ylistaroon moikkaaman Kertun kasvattajaa ja sukulaisia. Oli kyllä niin mukava nähdä kasvattajaa ja muita Faunhoflaisia. Sääkin suosi sopivasti. Paikalla oli myös kolmesta pentueesta Kannukseen menneitä opasprojekteja. Kaikki samasta emästä, mutta eri isät. Faunhof Jacira "Ava", Faunhof Keesha "Kerttu" ja Faunhof Lorece "Luna". Ava on jo ollut töissä jonkin aikaa ja on menestynytkin hyvin työssään :)

Ava, Kerttu ja Luna

Nana on porskuttanut menemään aika pulskeasti. Alkusyksystä vaihdettiin kokonaan raakaruokaan ja sekös neidille on passannut oikein sopivasti. Karvaa ollaan kasvatettu myös ensi viikonloppuna olevaa messaria varten. Aloin syöttämään Nanalle noin kaksi kuukautta ajelun jälkeen Lintbells Yumega Boost -lisäravinnetta. Turkki kasvoi todella nopeasti takaisin ja huomattavasti paremman laatuisena kuin mitä se oli. Erittäin tyytyväinen olen tuohon lisäravinteeseen. Turkki on nyt todella tiivis ja melko muhkea. 

Löysin tuossa viime viikolla siivotessani viime vuoden messarin arvostelun. Mukavaa taas nähdä millaiset arvostelut tällä kertaa tulee, koira kun on muuttunut vuodessa aivan huimasti. Keväällä Rauman näyttelyssä oli sellainen fiilis, että nyt Nana on vasta kropaltaan valmis. Jännityksellä ootellaan miltä tämän vuoden messarin arvostelut näyttää :)

Nana Helsinki Voittajassa joulukuussa 2014. Kuva: Niina Anttila

Nana Rauma Showssa toukokuussa 2015. Kuva: Heidi Ojanen