Blogi on pitänyt aika pitkään nyt hiljaiseloa. Monta asiaa on muuttunut ja sen johdosta blogin ulkoasua on myös päivitetty. Iso kiitos Tanyalle! Heidän blogia pääsee seuraamaan tästä. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltamaan 12.10, kun Nana sairastui vakavasti. Siitä alkoi elämäni kamalimmat neljä kuukautta. Oireet viittasivat autoimmuunisairaus Systemic lupus erythematosus (SLE), mutta koskaan ei saatu varmaa diagnoosia. Aijon kirjoittaa Nanan tapauksesta myöhemmin, mutta nyt tällä hetkellä se on vielä liian tuskallista. Neljä kuukautta Nana jaksoi urheasti taistella, mutta hävisimme taistelun ja Nana pääsi parempaan paikkaan 31.1.2017. Paikkaan jossa kivuilla ei ollut sijaa.
Neiti K saanut kevään aikaan lisää harmaata väritystä <3
Vuodenvaihde ja koko alkuvuosi on ollut minulle ja Kertulle yhtä muutosta. Ilmeisesti emme Nanan kanssa käyneet tarpeeksi eläinlääkärissä jonkun mielestä, kun kuukausi Nanan poismenon jälkeen löysin Kertulta nisän vierestä peukalonpään kokoisen kiinteän patin. Tietysti nopeasti maalattiin pirut seinille ja mentiin klinikalle, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että kyseessä nisäkasvain ja hoitona nisän poisto. Luojankiitos patologin lausunnossa kävi ilmi, että kyseessä oli hyvälaatuinen karvanjuurifollikkelin kasvain ja tämän tyyliset kasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti. Sain huokaista hetkeksi helpotuksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Kertun lonkat ovat alkaneet oireilla cartropheneista huolimatta ja hain kaksi viikkoa sitten Kertulle pysyvän lääkityksen. Kerttu syö nyt rimadylia kuukauden ja katsotaan kuinka maksa ja munuaiset ovat kestäneet ja sen jälkeen suunnitellaan jatkoa.
Minun ja Kertun elämään on Nanan poismenon jälkeen tuonut vähän väriä pitkäkarvainen saksanpaimenkoiranarttu Kuu (Afterdawn Kraken), josta olisi tarkoitus tulla isona opaskoira.
Turkkimonsteri vauhdissa ;)
Elämä ei ole hetkeen ollut kovinkaan helppoa, mutta olen ainakin oppinut arvostamaan niitä pieniäkin ilonhetkiä. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...
Ensimmäisistä lämpimistä päivistä otettiin kaikki irti :)
Tuntuu, ettei ole taaskaan yhtään ehtinyt nauttia kesästä. Mutta vihdoin ja viimein koitti kauan odotettu viikon kesäloma. Ensimmäinen palkallinen loma ikinä! Ja minähän päätin ottaa tästä viikosta kaiken ilon irti ja lähdin Helsinkiin sukuloimaan. Suunnitelmissa olisi vielä tästä suunnata Lahteen ja sieltä taas sitten takaisin Turkuun. Kiireinen loma. Tarkoitus on rentoutua ja ladata akkuja, mutta ehdottomasti treffata kavereita ja vähän treenailla koiriakin. Kyllä tälläistä lomaa on odotettukin.
Treeneissä on ollut nyt hiljaista, aloitettiin kesäloma vähän aikaisemmin. 6.8. olisi ollut omalla kentällä BH-koe, mutta totesin meidän olevan vielä liian kesken. Koskaanhan ei olla täydellisiä, mutta halusin meille vielä lisää rutiineja kentälle menoon ja ilmoittautumiseen ennen kokeeseen menoa. Ja varmuutta paikkamakuuseen. Lokakuussa on vielä yksi koe, jos siihen sitten havittelisi paikkaa. Aikaisemmassa postauksessa kertomani BH-epikset peruuntuivat, joten ei saatu treenattua koefiilistä. Kerttu on nyt viime aikoina parantanut vielä seuraamistaan ja muutenkin fiilistään tottiksessa. Työskentelee tosi kivasti vaikka palkkaa ei ole näkyvillä. Tästä olen erittäin tyytyväinen. Toki edelleen edistää ja paikoitellen poikittaa, mutta ei enää niin pahasti, että käännökset olisi täyttä tuskaa tai että kompastelisin koiraan suorilla pätkillä.
Nanan kanssa ollaan hömpötelty lähinnä jotain pientä kentällä Kertun ollessa tauolla tai sitten ihan lenkeillä. Käsikosketusta, esine-ilmaisua, kontaktikävelyä... Mitä ikinä keksiikään. Alkukesästä oltiin kaverin kanssa treenaamassa ja Nanan kanssa hömppäiltiin oikeen kunnolla. Itse olen jotenkin hirveän nihkeä treenaamaan sen kanssa, kun ei se siitä tykkää ja aina se toko on niin hirveää vääntämistä Nanan kanssa. Kuitenkin näin parin kuukauden jälkeen kun katsoin treenivideota, niin sehän tekee aika kivasti hommia. Omassa päässä vaan on ruuvit vinksallaan.
Pääasiassa tämä kesä on mennyt töissä ollessa ja kuumilla keleillä koirat ovat päässeetkin paljon uimaan. Olen koputellut jo monta kymmentä kertaa puuta, ettei Nanalle tule hotspottia. Sen verran on siitäkin vesipeto tullut ja karvaa on parin koiran edestä, että olosuhteet hotspotille on suotuisat. Toivotaan ettei tänä vuonna tarvi turkkia ajella, loppuvuodelle on ainakin yhdet näyttelyt kiikarissa.
Ajatuksissa oli päivittää treenikuulumisia vähän useammin nyt, kun on oikeasti toteutumisen arvoisia tavoitteitakin. Mutta toisin kävi :P Jokatapauksessa edistystä on havaittavissa. Tai ainakin ohjaaja on sitä mieltä. Alotettiin Kertun kanssa tosiaan treenaamaan ihan alkeiden alkeista; eli miten imutuksessa kädestä syödään ruokaa. Tätä tehdessä huomasin, että koira, joka ei ole koskaan sen kummemmin ahdistunut tai paineistunut, oli melko jännittynyt. Motivaatio ruokaan ei ole kovin suuri ja vaikka treenattiin lihalla, oli imuttaminen Kertulle jotenkin ahdistavaa. Totesin, että tämä keino ei toimi ja vaihdettiin taktiikkaa. Treeneissä meikäläisen oli hirveän vaikea olla treenaamatta pallon kanssa. Kerttu työskentelee niin erilailla pallolle kuin ruoalle. Laiskanpuoleinen ohjaaja yritti siis jälleen kerran oikaista kulmia ja otti pallon treeneihin mukaan. Eihän siitä muuta seurannut kuin huono mieli. Päätin, että pallo on oikeasti poissa kuvioista vähän aikaa ainakin.
Jotta ohjaaja sai hyvän mielen ja onnistuneen lopun treeneille, tehtiin namitottista nakeilla vielä videolle. Ja onhan se erilaista. Nätimpää kuin pallon kanssa. Tekniikka on kivan näköistä.
Pikkuhiljaa treeneihin kuitenkin tuli myös pallo mukaan. Mutta silti treenattiin pääasiassa ruoalla. Pallo toimi superpalkkana ja mielenkiinnon nostattajana/ylläpitäjänä. Kuitenkin huomasin, että treenien ja muun aktiviteetin määrän kasvaessa Kerttu alkoi kirputtelemaan itseään enemmän. Liikunnan määrä on varmaan kolminkertaistunut talvesta ja epäilinkin sen rasittavan Kertun lonkkia. Kirputtaminen loppui melkein kokonaan, kun back on trackin verkkoloimi oli päällä. Myös lihasjumien mahdollisuus oli olemassa, mutta itse pidin lonkkia todennäköisempinä aiheuttajina. Parisen viikkoa sitten hieroinkin Kerttua itse auki, mutta etupään lihakset olivat todella kipeät, koira ei nauttinut niiden hieromisesta. Tässä vaiheessa mietin jo cartrophenin uusimista, mutta päätin kuitenkin käyttää Kertun ensin oikealla hierojalla. Jo tästä omasta pienestä käsittelystä kirputtelu väheni, mutta halusin vielä ammattilaisen hierovan jumit kunnolla auki. Hierojalle päästiin viime keskiviikkona ja rintalihakset olivat jumissa. Käsittelyn jälkeen kirputtelua ei ole ilmennyt ollenkaan. Edellisestä käsittelystä oli jo aikaa varmaan puolisen vuotta. Pidimme kaikesta tästä johtuen pientä lepotaukoa treeneistä. Yleensä etupään jumit on merkki jonkin sortin kivuista, mutta katsotaan miksikä tämä tästä muodostuu. Lauantaina päästiin taas treenaamisen pariin. Ilmottauduttiin kaverin kanssa Orimattilassa 12.6. järjestettäviin BH-epiksiin, joten pakkohan se on treenata. Saa jotain makua siitä millainen koe se BH oikeen on ja mitä pitää vielä treenata. Omaan jännittämiseen täytyy ainakin kiinnittää huomiota.
Totesin lauantain treeneissä, että vasemmalle käännökset eivät onnistu. Jotain on ilmeisesti jäänyt treenaamatta :D Noh, onhan tässä onneksi aikaa niitä fiksailla.
Tällä hetkellä olen itse melko tyytyväinen siihen miltä meidän tottis näyttää. Kyllä, se painaa ja poikittaa, mutta ei ehkä niin pahasti mitä joskus on ollut. Ja edistäähän se vieläkin. Mutta jotenkin se vain tuntuu nyt paljon paremmalta. Ohjaajakin pystyy kävelemään suoraan :P Tekemistä kyllä riittää ennenkuin virallisiin kokeisiin pystyy menemään, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että tavoitteet on oikeasti saavutettavissa. Saa nähdä mitä se sitten epiksien jälkeen on :D
Kertun mielestä parasta kesässä on uiminen :) Kuva: S. Junnila
Aika kuluu liian nopeasti. Aina sen vaan toteaa. Nanakin ehti täyttää 5 vuotta 19.4. Piti siitäkin kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta nyt on niin kiirettä pitänyt muuton ym. kanssa, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt istahtaa blogin ääreen. Mutta nyt on pieni hetki aikaa istuskella koneen ääressä ja rustailla. Ollaan monesti kavereiden kanssa pohdiskeltu valkkarin kehitystä ja sitä kuinka Nana oli vasta 4-vuotiaana valmis kropallisesti. Jälkikäteen kehitystä kuvien kautta selanneena sitä aina ihmettelee kuinka erilaisia kropan kehitysvaiheita koira onkaan käynyt läpi. Innostuinkin tästä nyt sitten keräämään rakennekuvia Nanasta pentuajoista lähtien :)
18 vkoa
10kk. Opiskeltiin koulussa koiran rakennetta ja kotitehtävänä oli teipata oman koiran kulmaukset.
Nana 1v 1kk
Nana 1v 2kk
Nana 2v 2kk
2v 6kk Nana sterkattiin kuukausi takaperin ja sen seurauksena pudotti kaiken karvansa.
2v 7kk
2v 9kk
2v 10kk
3v 6kk
3v 8kk
3v 9kk
4v 1kk
4v 2kk Hotspot iski ja surrur pitkäkarvasta tuli lyhytkarva ;)
4v 8kk
4v 10kk
5v
5v 1kk
Huomaa, että jo pelkkä asettelu ja kuvakulma vaikuttaa hirveästi siihen, miltä koira näyttää. Mutta onhan tuossa muutamanlaista muutosta mahtunut viiteen vuoteen. Kuvia on paljon ja kaikki ei välttämättä ole niitä parhaimpia edustuskuvia, mutta silti se on mukava katsoa kehitystä jälkikäteen :) Loppukevennykseksi Nanan esineilmaisutreenistä videopätkää :)
Nyt on pakko ottaa itteesä niskasta kiinni, asettaa tavotteet ja lähteä työstämään niitä. Tähän mennessä olen ajatellut, että meidän tavotteet on Kertun kanssa suorittaa BH tänä kautena. Mutta laiskana olen kokoajan ajatellut, että kyllä meillä on aikaa treenata vielä vaikka kuinka paljon. Noh, nyt on jo huhtikuu, joten eipäs olekaan. On pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa hommiin, suunnitteleen treenejä ja tekemään jotain tavotteiden täyttymisen eteen. Tänään treeneissä tajusin, että työstettävää on aivan helvetin paljon. Yli puolen vuoden treenitauko ei ole tehnyt hyvää, vaikka sinisilmäisesti ajattelin koiran olevan samassa pisteessä kuin silloin joskus. Olen päättänytkin aloittaa treenaamisen alusta.
Kuva: A. Salanne
Yksi iso ongelma meidän tottiksessa on perusasento. Muuten hyvä, mutta koira on 20cm liian edessä. Se taas vaikeuttaa liikkeelle lähtemistä, kontaktia ja seuraamispaikkaa. Näin ollen seuraamisessa koira edistää, painaa ja poikittaa, sekä pudottaa kontaktia koska ei yksinkertaisesti pysty pitämään kontaktia kun paikka on huomattavasti liian edessä. Tätä olen päättänyt lähteä korjaamaan niin, että teen (ainakin) kuukauden treenit pelkästään ruoalla ja hiotaan tekniikkaa. Tänään treeneissä totesin, että se on pakko lähteä niinkin alkeellisista asioista liikkeelle kuten kuinka kädestä imutetaan ruokaa. Kertulle en ole koskaan imuttamalla opettanut mitään, se kun söi pentuna ziwipeakia joka ei ollut ihanteellinen imuttamiseen. Eikä sitä pahemmin ruoka motivoinut tekemään. Tämän viikon ohjelmassa on siis aamu ja/tai iltaruoan syöttäminen kädestä.
Kuva: A. Salanne
Toinen ongelma on seuraaminen. Kuten jo mainitsinkin, niin Kerttu edistää, kontakti tippuu, koira painaa ja minä kompastelen sen tassuihin. Ruoan kanssa matalassa vireessä ongelma ei ole niin paha, mutta pallo kun tulee mukaan, niin suoraan käveleminen on haasteellista. Ajatuksena on opettaa Kerttu seuraamaan taempana, mieluiten niin, että pää olisi jossain oman lonkan huudeilla. Nyt seuraamispaikka on niin, että hädintuskin lapa on oman jalan kohdalla. Näin Kerttu olisi enemmän suorassa, käännökset olisi helpompia ja hope so kontakti pysyisi parempana. Saa nähdä miten tämä tavoite onnistuu.
Kolmantena ongelmana on häiriö. Luulin Kertun olevan hyvin häiriötä kestävä, mutta treenikentällä huomasin, että kun vire on alhainen ruoalla treenattaessa, on esimerkiksi ohi ajava auto suuri häiriö. Tähän täytyy panostaa treeneissä suuresti.
Myös minulle työskenteleminen on yksi treenattava asia. Tähän mennessä ollaan tehty duunia täysillä pallolle. Palkasta luopuminen on siis lisätty treenattavien asioiden listaan. Paljon on asioita mitä pitäisi ehtiä treenaamaan, mutta jos itse pysyn vaan tiukkana treenien säännöllisyyden suhteen niin uskon, että tavotteet on saavutettavissa. Se on vaan otettava reippaasti itseä niskasta kiinni. Kivaa siitä varmasti tulee, kun on niin loisto treenikaveri :)
Kuva: A. Salanne
Käytiin myös starttaamassa jälkikausi Nanan kanssa. Treenitauko oli nostanut intoa hieman liikaa, mutta muuten tekeminen oli aika kivan oloista. Mentiin aika lailla askel askeleelta ja esine ilmaistiin pienellä avustuksella. Seuraavalle jäljelle ohjaajalle pidempiä askelia ja varmuutta esineille.
Tästäkin on jo kuukauden päivät vierähtänyt, mutta kävästiin Kertun kanssa koirakkona Juha ja Suski Korrin tottisseminaarissa 9.1. Motivaatio treenaamiseen on ollut hukassa, mutta oli kyllä mielenkiintoinen seminaari ja uutta motivaatiota oli taas seminaarin jälkeen vaikka muille jakaa. Luento oli järjestetty tukemaan belgianpaimenkoirien IPO MM joukkueen matkaa. Aiheena oli kuinka saada 100p tottiksesta. Päivä koostui ensin kahden tunnin luennolla aiheesta kuinka rakentaa tottis ja sen jälkeen Juha ja Suski otti koirakkoja treenaamaan ongelmiaan. Juhalla koirakkojen ongelmat painottuivat selkeästi vietin nostattamiseen ja ylläpitämiseen, Suskilla taas noutoihin. Luento oli todella kattava ja sai oikeasti miettimään mitä se koiran rakentaminen kisakuntoon vaatii ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Tässä otteita sekä minun, että kaverini muistiinpanoista: B-osan rakentaminen koostuu kolmesta osasta: 1. Tunnetila/mieliala 2. Tekninen osaaminen 3. Toimii myös kokeissa TUNNETILA - Tunnetilassa hyödynnetään joko saalis- ja/tai ravinnonhankintaviettiä sekä laumaviettiä. - Kouluttajan on huolehdittava siitä, että kun koira tekee niinkuin halutaan, sen on saavutettava omasta mielestään jotain. Näin tarjotaan koiralle menestystä mistä se itse pitää. 1. - Tunneoppiminen/klassinen - Pablovin koirat - Tätä käytettiin esimerkkinä siinä, että koiralle opetetaan esim. jokin sana jolla se ymmärtää, että ollaan menossa tekemään tottista ja nostattaa samantien vireen halutulle korkeudelle. - Instrumentaali oppiminen - Välineellinen ehdollistaminen, toistot - Tunneoppiminen ensin ! - Ulkoiset merkit eivät saa olla sattumanvaraisia, ne on mietittävä huolella. Mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. - Toimintavarmempi koira, kun signaalit tulee ohjaajalta eikä ympäristöltä. - Esim. Koira yhdistää tottiksen tekemisen sanaan "tottikseen", eikä siihen, että ollaan menossa kentälle. - Koira oppii olemaan aktiivinen. - Koiran tulisi olla samassa moodissa koko treenin ajan. - Kun suoritus päättyy ja sanotaan "loppu" voi koira mennä päiväkävelymoodiin. Pennulle harjoituksia: - Aloitetaan leikit kehon kielellä. Pysähdytään seisomaan ja kun pentu kiinnittää huomiota ohjaajaan alkaa leikki. Edistyttyään tässä pentu ymmärtää, että pysähtyminen tarkoittaa leikkiä. Kun ohjaaja ei aloitakkaan heti pysähtymisestä leikkiä alkaa pentu sitä itse vaatimaan. 2. - Alusta alkaen koira tekee asiat oikein. - Avut ovat suuret, mutta koira tekee asiat niin kuin sen halutaan vanhempanakin tekevän. - Ohjaajan asenne - Ei saa jäädä junnaamaan apuihin! - Avut on häivytettävä niin pienesti, ettei koiran tekeminen muutu. - Ensin käsky, sitten apu. Ei koskaan samaan aikaan. - Ennakoivat merkit - Esim. jäävissä. Liikkeestä seisomisessa taputus rintaan/kylkeen, maahanmenossa silitys päälaelle tms. - Luoksetulossa ajatuksena on eteen istuminen, ei luokse tuleminen - Näin koiralla on kiire tulla eteen istumaan ja vauhti pysyy lujana. - Seuraaminen perusasennon kautta - Perusasento kuntoon, aina oikein ! - Erilaisia treenejä perusasentoon, paljon takapään treeniä. Perusasentoon tuloa harjoitellessa käänny itse vielä niin, että koiralla tulee kiire tulla perusasentoon. - Noudossa kapula ei ole tärkein, vaan se tärkein on ohjaajalla - Näin koira palauttaa kapulan nopeasti ohjaajalle saadakseen sen paremman palkan. Mikäli kapula on koiralle SE juttu, palautusvauhti kärsii ja koira ei välttämättä halua tuoda kapulaa takaisin koska joutuu luopumaan siitä. - Ylipitkiä matkoja luoksetuloon, noutoon yms. Vauhti kasvaa. - Telineissä oikea hyppytekniikka ja kropan hallintaa. - Palkkaa ei tule jos kolahtaa hyppyyn, treenataan avustajan kanssa. A:lla aloitetaan loivalla ja palkka lähellä estettä, jotta koira ei lähde loikkaamaan ylhäältä kapulalle. - Eteenlähetys - Joku valmistava merkki, esim. nouto. Koiran on oltava varma, että siellä on palkka. Mutta "maahan" käskyn saatuaan koira tajuaa, ettei siellä ole palkkaa vaan se tulee ohjaajalta. Treenataan erikseen ja lopulta yhdistetään. Kiinnitettävä huomiota, että treenataan maahanmenossa koiran ja ohjaajan välimatkaa. - Kaikki on hauskaa, onnistumisprosentti on oltava yli 90%. - Ketjutetaan - Satunnaisia toistoja - Ei vapaa valinta, täytyy vaatia tekemistä - Vire ei saisi olla suurempi, kuin hermot antaa myöden. 3. - LAUMAVIETTI !!! - Keino jolla voi palkata koiraa kokeessa. - Aloitus - Jos aloitus kusee, niin koko suoritus on pilalla. - Pitää onnistua kokeenomaisissa suorituksissa, jotta voi mennä kokeeseen - Vaatiminen - Koiralle on kerrottava, että asiat on tehtävä, mutta se on silti kivaa - Häiriö ja ärsykkeet, kontaktin vahvistaminen ja vaatiminen - Korjaus niin, että koiralla on silti kivaa. Ei revitä hihnasta tai raivota koiralle. Hihna on hyvä apuväline hyväntahtoiseen huomauttamiseen. - Ennakointi on hyvä asia, siihen voi puuttua - Kun puututaan ennakointiin, niin koira tietää, ettei voi ennakoida, koska siihen puututaan. Tehdään tahallaan harjoituksia, jossa koiraa yllytetään ennakoimaan, mutta korjataan kun koira ennakoi ja palkataan kun ei ennakoi. (Treenivinkki kokeneemmalle koiralle: Tee ensin joku asento pari kertaa samassa kohdassa, sen jälkeen kävelekin kohdan ohi ilman käskyä. Jos koira ennakoi, huomauta. Palkka, kun ei enää ennakoi. Koiran tulisi hoksata, ettei voi enää ennakoida mutta odottaa kuitenkin innolla milloin saa luvan.) - Onnistumisprosentti on tärkeä! - Yliopetetaan koira, niin saadaan varmuutta. - Koiran on kehityttävä kokoajan. - Kohtuus kaikessa ja maalaisjärki kunniaan. - Ohjaajan valmistautuminen kisatilanteeseen. - Jännittämisen hallitseminen MIKSI LAUMAVIETTIÄ KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ KOKEESSA? 1. Valintatilanteessa valitaan aina laumanjohtajan suosio. (hajut vs. suosio) 2. Laumaviettiä voi hyödyntää kokeessakin 3. Ei tule turhaumasta johtuvaa hermostuneisuutta, mitä pallosta/ruoasta voi tulla Itsellä ei ollut pienintäkään havaintoa mitä treenaisin Juhan kanssa meidän vuorolla. Se kuitenkin valkeni siinä pikkuhiljaa kun näki toisten koirakkojen treenejä. Alkusähläyksen jälkeen otettiin Kertulle vireen nostattamista "tottis" sanalla, aloitusta ja tuomarille esittäytymiseen kävelemistä. Ottaen huomioon, ettei Kertun kanssa oltu treenattu varmaan puoleen vuoteen kunnolla, satunnaisia kertoja lukuunottamatta, suoriutui Kerttu treenisessiosta loistavasti! Olin hyvin ylpeä. Sain Juhalta kehuja kuinka olin hyvin saanut Kertulle opetettua toimivan signaalin. Kerttu vaihtoi hyvin lenkkimoodista tottismoodiin "tottista" sanan kuultuaan. Jes, olen onnistunut edes jossakin! :P Tässä videomateriaalia meidän treeneistä Juhan kanssa :)
Taas on yksi vuosi pulkassa ja toinen alkamassa. Facebook muistutteli mitä olin kirjoittanut vuosi sitten. Olin rustaillut faceen kuinka vuosi 2014 oli tapahtumantäyteinen ja toivoisin, että 2015 olisi rauhallisempi. Noh, ei ollut. En muista milloin olisin ollut näin kiireinen kuin viime vuonna olin. Suoritin merkonomintutkintoa koko vuoden, tein työharjottelua ja istuin koulunpenkillä, sekä tein töitä. Koiria tuli treenattua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä facebookin pohjalta koottuna kohokohtia vuodelta 2015.
Tammikuu:
Alotettiin vuosi käymällä mätsäreissä Nanan ja Kertun kanssa. Kerttu sai punaisen nauhan, muttei kuitenkaan sijoittunut. Nana taas oli PUN1 ja korkkasi koko potin olemalla BIS1! Hyvä vuoden aloitus :) Nanakin on ruvennut pikkuhiljaa rentoutumaan, ei ole enää niin tosikko. Lähtee jopa leikkimään Kertun kanssa.
Kuva: S. Junnila
Kuva: S. Junnila
Helmikuu:
Koirien kanssa startattiin jälkikausi. Lunta ei juurikaan ollut, joten otettiin varaslähtö jälkikauteen. Vastoinkäymisiä ja haasteita jäljillä oli, mutta molemmat suoriutui niistä hyvin :)
Maaliskuu:
Aika paljon tuli rallateltua kavereitten ja koirien kanssa metsässä. Oli se hieno näky kun muutama valkonen pisti yhdessä meneen ranttaliks. Ja kaikki tuli toimeen keskenään :)
Vielä kun kaikki olivat valkoisia ;)
Menoa ja meininkiä riitti!
Puhtaana ei tietenkään pysytty :D
<3
Maaliskuussa startattiin myös Kertun kanssa ensimmäisissä tokokokeissa tuloksena 178p ja ALO1!
Nana osallistui myös agility-vkonloppuun ja neidillä oli todella hauskaa!
K: A. Salanne
Kuva: A. Salanne
Huhtikuu:
Nana täytti 4 vuotta!! Aika kuluu niin nopeasti!
Toukokuu:
Nana kävi pyörähtämässä Rauma Show:ssa tuloksela AVO ERI1 AVK1 SA PN-1 ja VSP! Nyt on toinen serti plakkarissa.
Ihana karma iski ja seuraavana päivänä Nanalta löytyi hotspot. Koko selkä täynnä eri kokoisia rupia. Ei auttanut muu, kuin ajella karvat pois. Karvaton Nana oli kieltämättä hieman huvittavan näköinen, mutta ei sille vaan voinut mitään.
Kerttu kävi tokoilemassa toisen ALO1 tuloksen pisteillä 177,5p!
Ahneella paskanen loppu. Käytiin heti perään toisissa kokeissa tuloksella 156p ja ALO2.
Kesäkuu:
Miss Bikini vuosimallia 2015
Heinäkuu:
Kerttu kävi luonnetestissä. Olin töissä valkkareiden luonnetestissä ja Kerttu oli varakoirakkona. Viimeisellä koiralla alkoi paikanpäällä juuri juoksut, joten Kerttu pääsi sitten testiin. Kerttulla oli hauskaa, tai sillä mielentilalla se lähti testiin, että nyt mennään treenaamaan tai tekemään jotain kivaa. Hyvin Kerttu veti koko testin läpi <3 Pisteitä tuli 152 ja laukausvarma.
Loppukuusta kävimme Kertun kanssa edustamassa SPL-Turkua saksanpaimenkoirien tokon sm-kisoissa. Meni kyllä niin penkin alle meijän suoritus että! Tuloksena 128p ja ALO3. Koira oli niin muissa maailmoissa. Ja hyi kun vesilätäköt oli inhottavia! Note to self: treenaa vesilätäköitä.
Elokuu:
Koirat pääsi lomalle. Kertun kanssa käytiin loppukuusta moikkaamassa kasvattajaa Faunhof-päivillä. Myös sisaruksia tuli nähtyä. Mukava päivä kaikin puolin :)
Ava, Kerttu ja Luna. Sama emä, mutta eri isät.
Syyskuu:
Kerttu sai aikaisen synttärilahjan. Nimittäin sterkkauksen ja kontrollikuvat lonkista. Itse sterkkaus meni hyvin, mutta lääkärillä oli huonoja uutisia lonkkien tilanteesta. Lonkat olivat menneet huonompaan ja niissä oli pahat nivelrikko muutokset. Masentava tieto sinänsä, mutta toisaalta hyvä tietää missä mennään, niin osaa hoitaa niitä tarpeen mukaan. Toistaiseksi Kerttu ei ole vielä lonkkiaan oireillut.
Lokakuu:
Kerttu täytti 3 vuotta!! <3 Vaikka Kerttu ei lonkistaan ollut tähän mennessä juurikaan oireillut, niin päätin hankkia sille varmuuden vuoksi cartrophen-pistokset. Kävimme Petvetissä eläinlääkäri Elina Illukan vastaanotolla. Oli lohduttavaa kuulla, kun Ell sanoi, ettei lonkat tunnu niin pahalta miltä kuvissa näyttää. Hän sai ihan huoletta vääntää lonkkia ääriasentoihin, eikä Kertulta missään vaiheessa tullut minkäänlaisia kipuun tai epämukavuuteen viittaavia eleitä. Takajalkojen lihaksissa oli pienen pieni kokoero, mutta ei mitään huolestuttavaa. Ell sanoikin, että pitää mennä sillä miltä koira tuntuu, eikä katsoa pelkästään vain kuvia.
Marraskuu:
Treenasimme messaria varten ja otimme rennosti. Kurasella hiekkakentällä on paras treenata näyttelyitä valkosen koiran kanssa... :P
Joulukuu:
Vuoden kohokohta: Helsinki Winner ja Voittaja 2015. Perinteen mukaisesti olin tottakai ilmoittanut Nanan sinne molemmille päiville. Odotukset oli hieman korkealla, kun Nana oli kerrankin hyvässä karvassa. Hieman oli laiskan oloista menoa Nanalla vkonloppuna ja saikin lauantailta ERIn ja sunnuntailta EH AVK2. Tyytyväinen saa kyllä olla, kun oli paljon hyviä koiria paikalla.
Joulu tuli ja sitä vietettiinkin koirien kanssa Lahdessa porukoiden ja sukulaisten kanssa. Kerrankin oli melkein viikon joululoma ja siitä otettiin kyllä kaikki irti.
