Olihan se pakko päivittää kuulumiset, ku muutkin näyttää niin tekevän. Ryhmäpaine! :D Aikomuksenahan oli kirjoittaa kuulumisista ja treenimenestyksestä hieman useammin, kuitenkin kesällä oli sen verran kiirusta, ettei kerinnyt töiden lisäksi oikeen mitään tekemään.
Kevät meni nopeasti ja heti koulun loputtua suuntasin Lahteen työssäoppimaan. Aloitin heti työt Lahdessa Yli-Marolan Kotieläinpihalla. Paikka on pieni museoitu kotieläinpiha, missä on erilaisia kotieläimiä kuten karitsoja, vasikoita, vuohia, kanoja sekä liuta pikkujyrsijöitä ja yksi hevonen. Kaksi alpakkaakin, Ben ja Caramello, olivat päässeet marolaan viihdyttämään asiakkaita. Ja nepäs veikeitä olivatkin! Oli huippua päästä toppiin paikkaan, jossa pääsi hoitamaan enemmän ja vähemmän itselle tuttuja eläimiä. Ben ja Caramello olivat värikkäimpiä hoidokkeja vasikoitten, Jorman ja Javan, lisäksi. :) Työnkuvaani kuului eläinten hoitamista ja ruokkimista, karsinoiden siivoamista ym. pihan työtehtäviä. Joka keskiviikko oli leiripäivä, jolloin lapset tulivat oppimaan eläinten hoitoa. Päivät olivat hyvin työntäyteisiä, vaikka lapset olivatkin Marolassa vain neljä tuntia. Leikittiin erilaisia leikkejä, siivottiin ja taas leikittiin ja lopuksi jos jäi aikaa eläimiäkin käytiin vähän hellimässä. Mukavaa touhua oli kaikin puolin, vaikka lapset joskus osaavatkin olla hieman ärsyttäviä :D
Ben ja Caramello |
Onni soi ja pääsin mukaan LKK:n ryhmään kesän ajaksi treenaamaan pelastushakua. En kerinnyt montaa kertaa töiden ja koulun takia olemaan mukana treeneissä, mutta jo parista kerrasta oli hirveästi apua treeneissä. Ensimmäisellä kerralla oltiin metsässä viisi tuntia helteen ja ötököiden keskellä, mutta mahtavaa se oli. Varsinkin kun Nana vielä siitä nauttii niin paljon! :) Loput kerrat oltiinkin sitten Lahden alkavalla raunioradalla. Alkavalla siksi, koska siellä ei vielä suuria määriä tavaraa ollut, betoniputkia ja putkistoja, sekä pari traktorinrengasta pääasiassa. Mutta pääsi siellä hyviä treenejä tekemään ja toivottavasti lisää tavaraakin on vielä tulossa, niin saadaan Lahteenkin kunnon rauniot! Ryhmän vetäjä, Kirsi Liikanen, antoi hyviä vinkkejä hakuun ja koiran motivaation ylläpitämiseen. Ja neuvot ovat toimineet! Nana on edistynyt huimasti! Ja ilmaisukin alkaa olemaan jo aika hyvällä mallilla! Nana lähti aina innolla ettimään maalimiehiä, ainoa mitä pitää vielä treenata on putkessa haukkuminen. Se on vielä vähän jännää, mutta kyllä se siitä. :) Sain myös Marolasta työkaverini Jounin tulemaan meille tuntemattomaksi maalimieheksi. Mies joka ei ollut koskaan kuullutkaan pelastushausta tai raunioista saatikka nähnyt koiraa toiminnassa. Mutta kuulemma tykkäsi kovasti piileskellä putkissa ja olla maalimiehenä :D
Kesällä meidän piti olla koulun puolesta koirahoitolalla töissä kaksi viikkoa kesälomasta. Olin juhannusperjantaista seuraavaan perjantaihin ensimmäisen viikon ja siitä viikko väliä ja sitä seuraavan viikon. Juhannusviikko meni hyvin, ei mitään ongelmia, mutta seuraava kentsuviikko olikin jo entistä värikkäämpi. Meinasi jo housut ruveta loppumaan kesken, kun satoi vettä niin paljon että joka kerta oli vaatteet märkänä :D Piti oikein napata kuva, kun satoi kaatamalla vettä ja paikat rupes tulviin. Onneks sade lakkas just sopivasti, ni ei vesi noussu liian korkeelle.
Kerittiinhän myö käymään ennen toista kentsuviikkoa Kokkolan KV:ssa pyörähtämässä. Lauantaina oli valkkarit. Tapio Eerola ei oikein tykännyt näistä meijän koirista. Nana sai H:n, ja arvostelu oli aika jännä muutenkin. Jätin sitten kamerani lauantaina näyttelypaikalle, mutta onneksi Tarja ja kumppanit olivat ottaneet sen talteen, joten lähdinkin sunnuntaina sitten uudestaan Kokkolassa käymään. Mutta sainpahan nähdä ihanan skotlanninhirvikoira Auroran (Chic Choix Dhulert Aurora). Olen sanonut jo pitkän aikaa, että kun Auroralla pennut tehdään, niin minä olen ensimmäisenä sieltä ottamassa itselleni skotin. Näin sanoo ihminen joka vannoi kerran ottavansa pelkästään paimenia :D Mutta kun Aurora on niin ihana! Se lumosi jo silloin kun Nanaa menin katsomaan, ollessaan silloin vain kolmen kuukauden ikäinen pieni rääpäle. Suloinen rääpäle olikin! Ja kun sen sitten vihdoin ja viimen Kokkolassa näin reilu vuoden ikäisenä, se oli silloinkin upea ilmestys. Ja niin ihana luonteinen! Olen niin Auroran pauloissa :D
Nanalla oli toiset juoksut kesä-heinäkuun vaihteessa ja siitä tuli laama. Lenkillekään ei haluttu lähteä, vaan se piti raahata. Mutta ruoka kyllä maistui senkin edestä, nyt lähtee sormetkin mukaan jos ei pidä varaansa. Mutta se on vaan positiivista. Kesän aikana ei olla treenattu muuta kuin hakua pääasiassa. Jotain pientä tokoa ollaan treenattu, mutta päätin että pidetään Nanan kanssa taukoa siitä, kun ohjaaja on niin pihalla. Ja ihan hyvä että ollaan pidettykin! Nyt tokokin menee jo paljon paremmin, vaikka ollaan sitä vaan pari kertaa tehty. Viime sunnuntaista lähtien olen treenannut Nanalle uuden sivulletulo tavan. Ennen se kiersi minun takaa sivulle, mutta koska sen sivulletulo oli aika hidasta ja sellaista haaveilua, niin päätin opettaa sen tulemaan suoraan sivulle. Sunnuntaista on viisi päivää ja Nana tulee jo melko hyvin sivulle suoraan edestä. Nyt sivulle tulo on aivan erilaista, tullaan erilaisella vauhdilla ja mielellä, jopa joskus niin kovalla vauhdilla ja suoraan jalkaani vasten että itsellä meinaa tasapaino heittää :D Meillä oli Nanan kanssa tarkoitus osallistua tokokisoihin heinolassa syyskuun lopussa, mutta ei me nyt sitten mennä. Ajattelin, että panostettais tokon sijasta tottikseen sekä hakuun ja päästäisiin ehkä haussa kisaamaankin sitten jo ensivuoden puolella, toivottavasti.
Käytiin melkein koko luokan kanssa hakuilemassa viime tiistaina ja ai että Nana meni hyvin! Energiaa oli ja sitä lähdettiin maalimiestä etsimään kuin tykinsuusta! Ja haukkumaankin alettiin melkein heti maalimiehen löydettyä. Kyllä se haku on niin se meidän juttu! Keskiviikkona meillä olikin sitten hakua myös koulun puolesta, treenit olivatkin hieman erilaiset kuin aikaisemmin ja Nanalla oli hiukan pallo hukassa. Mutta pienten ääniapujen avustuksella maalimiehet löyty ja Nana oli onnessaan. Treenejä vaikeutti vielä lähes olematon tuuli, ja viimeisellä pistolla herkulliset mustikat.
Hamu, Sony ja Nana. Pala treeniporukkaa :) |
Ihanaa kun tuo koira oikeasti haluaa oppiakin jotain! Heti kun Kannukseen päästiin takaisin, niin virtaa tuli lisää ja kokoajan pitäisi jotain tehdä. Koulussa meillä oli torstaina tokoa, tehtiin takapään harjoituksia, sivulle tuloa ja seuraamista, liikkeestä jääviä ja luoksetuloa. Sää oli koirille tukala, koska oli niin kuuma, mutta Nana teki silti kokoajan innolla, mikä on suuri muutos! Illalla tehtiin sitten hieman kosketusalustaa. Voi nähdä oikein omin silmin kun lamppu syttyy :D Ihana nähdä kun Nana miettii ja tekee töitä saadakseen herkun, ennen lopetti heti leikin kesken kun ei herkkua heti tippunutkaan. Ja eilen tehtiin sitten Jennan ja Minnan kanssa tokoa. Tästä alkaa kunnon treenikausi, treenataan mahdollisuuksien mukaan joka toinen päivä ja tavoitteena onkin sitten osallistua tokokisoihin vuoden vaihteessa. Tavoitteita pitää asettaa, muuten ei treeneistä tule yhtään mitään :)
Tänään käytiinkin sitten tunnilla rakennearvioita koirista läpi. Onhan se kova pala kuulla, ettei oma koira olekaan "täydellinen", mutta kuka nyt olisikaan. Kuitenkin oli mukava huomata, että viime arvostelusta jotain oli parantunutkin. Välikämmenet esimerkiksi eivät ole enää niin löysät kuin talvella :)
Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin, kohti uusia treenejä ja seikkailuja :)
Ei uskois että paikkamakuuta ollaan treenaamassa :D |
Tämän kerran osallistun haasteeseen: http://www.oliivit.blogspot.fi/2012/12/liebster-blog.html
VastaaPoista