Miksi eläintenhoitaja? Muistan lukion toisella luokalla ollessani hurahtaneeni totaalisesti koiriin. Olinhan minä niistä tykännyt koko ikäni ja niiden kanssa ollut tekemisissä, mutta silloin vasta minulle valkeni, että haluaisin niitä enemmän opiskella ja niiden parissa tehdä töitä. Silloin päätin myös, että valkkari minulle tulee. Etsiskelin koiriin liittyviä kouluja ja bongasin sitten Kannuksen maaseutuopiston ja kennellinjan. Ja sinne sitten päätin hakea. Kaikeksi yllätykseksi pääsin kuin pääsinkin Kannukseen, vieläkään en tiedä miten ihmeessä pääsin sisälle :D muistan soittaneeni koululle kysyäkseni "pääsinkö minä oikeasti Kannukseen opiskelemaan?" Olin ollut niin tohkeissain kennellinjasta, etten ollut oikeasti tajunnut sitä, että kävisin "maatalousalan perustutkinnon", eli kouluuni kuuluisi myös raivaussahan käyttöä, traktoriajoa, navettaa jne. Pienenä yllätyksenähän se tuli, mutta loppujen lopuksi se oli kyllä positiivinen yllätys :)
Miksi kennelala, miksei klinikka? Hakiessani tänne, en ollut juurikaan edes ajatellut klinikkaeläintenhoitajaksi lähtemistä, mutta Kannuksessa toisena vuonna aloin pohtimaan sitä vaihtoehtoa, että jatkaisin tästä sitten opiskelua klinikkaeläinhoitajaksi. Karu totuus tuli kuitenkin vastaan, kun puhuttiin koulussa märkäpaiseista sun muista töhkivistä haavoista ja pateista, voin pahoin pelkästä ajatuksesta. Tänä syksynä Nanan sterkkauksen katsominen vain vahvisti sen, ettei minusta ole yksinkertaisesti hoitelemaan haavoja tai paiseita. Piikkikammosta vielä puhumattakaan.
Kennelalalta työllistyy lähinnä yrittäjiksi ihmisiä, mutta en ole ihan satavarma siitä onko se minun juttuni. Olisihan sitä mahdollista perustaa joku koirakoulu ja lähteä siitä sitten yrittäjäksi, mutta jotenkin koen että se ei ole minua varten. Tai sitten mahdollisesti päästä töihin kouluttajaksi jonnekin isommalle koirakoululle, se olisi "pienempi paha". Pidän sekä koirien, että ihmisten kouluttamisesta, mutta haluaisin pitää sen ainakin toistaiseksi harrastuksena. Ajatus siitä, että kouluttaisi viisi päivää viikossa koirakkoja, treenaisi oman koiran vielä siihen päälle, tuntuu tällä hetkellä niin rankalta, mutta toisaalta ei kuitenkaan ihan mahdottomalta. Mutta kouluttaminen ole enää hauskaa jos siitä tulee pakkopullaa, se on pidettävä mielessä. Kuitenkin uskottavalla kouluttajalla on kisannut koiransa kanssa ja saanut jopa tuloksia, meiltä tämä vielä puuttuu, mutta ehkä mekin joskus saadaan niitä tuloksia.
Ainoa yritysmuoto mikä kiinnostaisi tällä hetkellä on homekoiraohjaajan virka. Mutta siihen tarvitsisin toisen koiran, koska Nana on allerginen homeelle, joten se ei siihen hommaan sovi. Ja tässä päästään taas tähän työpaikkaprobleemaan. Jotta voisi hankkia toisen koiran, on oltava työpaikka ja ansaittava rahaa niin, että saisi säästöönkin edes jotain. Tällä hetkellä tuntuu, ettei mistään löydy mitään töitä. Sairaanhoitajille kyllä riittää töitä, mutta siihen se sitten jääkin. Oman alan töistä puhumattakaan. Eläinkauppoihin mennään suhteilla töihin nykyään, eikä meikäläisellä niitä suhteita kauheasti ole. Kymmeniä hakemuksia on nyt lähetetty ympäriinsä, toivossa on hyvä elää, että jostain edes onnistaisi.
Jatko-opiskelun vaihtoehtokin tässä tietysti olisi, mutta mitä lähteä opiskelemaan...? Opiskelu ei kauheasti sytytä, kun ei oikein tiedä mikä ala koirien lisäksi kiinnostaisi...
Lopuksi vielä vähän rallytoko-treeneistä videota, ei sekään sittenkään ihan mikään kamala laji ollutkaan :)
Kuvat on helmikuulta vuodelta 2012 :)
