Musiikin voimalla ja niin edelleen.

Johan on ollut työntäyteinen päivä. Koulussa neljä tuntia käytäntöä, ensin agia, sitten hieman tottistelua, häiriötä ja ongelman käsittelyä. Agissa meillä olisi tavoitteena startata jossain vaiheessa. Potkua koiralla on, mutta ohjaajalla on vielä hyvin hyvin paljon tekemistä. Opettajan kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että meidän agility on tällä hetkellä tokoagia. Koira tuijottaa minua silmä kovana, vaikka pitäisi katsoa esteitä ja rataa. Irtautumista, kehon hallintaa ja esteiden läpi käymistä yksi kerrallaan treenataan seuraavaksi.
Tottistelussa treenattiin sivulletuloa ja lyhyitä seuraamisen pätkiä. Hitaasti hyvä tulee :) Meillä käsiteltiin tänään ongelmaa "noutokapulan tuonti". Nana ei tuo edes lelua, saatikka kapulaa enää takaisin, jos se sen itselleen saa. Opettaja antoi vinkin, että keskitytään ensin leluihin ja että saadan niitten kanssa homma toimimaan. Aloitettiin niin, että leikitän Nanaa kahdella eri lelulla. Alkutakkuilusta huolimatta valoa näkyi tunnelin päässä, enemmän vaan treeniä ja homma toimii :)

Illalla luokkamme järjestikin sitten epäviralliset agikisat. Kukaan ei tiennyt agilitystä mitään, homma oli täysi kaaos. Jokainen tiesi kyllä mitä tehdä, mutta miten se piti tehdä, siitä ei ollut harmainta aavistustakaan :D Itse olin ilmoittautumisessa. Meillä se pahin kaaos oli, kun papereita oli kasapäin ja mietittiin onko uusintoja vai eikö ole ja miten rahoitetaan ja palkataanko jos joku osallistuu sekä kisaaviin että mölleihin ymsymsyms. Niin paljon kysymyksiä, yks sanoo sitä ja toinen toista. Alun sählingistä pääsimme kyllä vauhtiin ja homma alkoi pikkuhiljaa toimimaan. Osa halusi kyllä vajota syvimpään maanrakoon, mutta ei se nyt tosissaan niin pahasti mennyt :D Saimme jopa kohtalaisesti voittoakin tapahtumasta, vaikka Ylivieskassa oli sama tilaisuus samaan aikaan. Sanoisin, että ensikertalaisiksi handlasimme hommat ihan hyvin. :)

Ainoa miinus koko päivässä oli se, kun huomasin Nanalla vasemmassa etujalassa sekä anturoiden välissä ikävännäköisen jäljen että yläanturassa pienen haavan. Anturan haava ei ole paha, todennäkösesti Nana sai sen A-esteellä vauhdilla juostessa ja antura hankasi esteen pintaa vasten. Siitä on vain kulunut palanen pois. Ei mitään sen vakavempaa onneksi. Betadinella putsaillaan päivittäin :) 

Musiikki-ihmisenä jostain kumman syystä päähäni jää huomattavasti paljon enemmän tietoa, jos samaan aikaan kuuntelen hyvää musiikkia. Tänäänkin tuli tuotantoeläinten jalostusta luettua hyvin ahkerasti samalla, kun Dreamgirls -elokuvan soundtrack soi taustalla. Musiikista tulee hyvä mieli ja hyvällä mielellä päähän jää enemmän asioita. Äitini mielestä tämä keino ei toimi, mutta jokainen taaplaa tyylillään, niinhän se menee. Keskiviikkona kokeessa nähdään sitten, että toimiiko tämä opiskelumetodi vai ei :D



Tässä vielä lopuksi muutama Nanan pentukuva <3 Iskee kauhea pentukuume, kun selailin kuvia Nanasta pienenä. Olen tässä pohdiskellut kovasti toista koiraa ja sitä minkälainen toinen koira tulisi olemaan. Rotuja on pyöritelty ympäriämpäri, aina skotlanninhirvikoirasta belgianpaimenkoira malinoisiin. Seuraavaan koiraan kaipaisin hieman enemmän potkua, kun tuppaa tuo pieni puudelini olemaan hieman lahna treeneissä ja kestää vain lyhyitä toistoja yleensä. Mutta edistystä ollaan tehty hyvin paljon. Olen myös pohdiskellut sitä vaihtoehtoa, että ottaisin Nanan tyttären sitten joskus. :) Uroksessa pitäisi olla paljon potkua tasapainottamaan Nanan rauhallisuutta. Ja ehdottomasti etupäässä uroksen valinnassa on ne urokset, joiden kanssa harrastetaan enemmänkin. Itse panostan tokoon, hakuun, rauniohakuun, jälkeen ja hieman agilityyn. Powerdogia ei olla kokonaan poisluettu, kunhan saataisiin vaan lelunveto kuntoon. Toivoisin, että uroksella harrastettaisiin monipuolisesti. En ole vielä 100% varma käytänkö koiraani jalostukseen, mutta vielä tässä on aikaa miettiä. Olisi pari hyvää miesehdokastakin löydetty jo prinsessalle. ;)

Kuvien kopiointi kielletty!