Loma lusittu ja koulu kutsuu

Äkkiä kului kahden viikon kesäloma. Paljon tapahtui ja mukava kesäloma tosiaan oli. Kannuksessa se tuli vietettyä, mutta eipä olisi parempaa kesälomapaikkaa voinut ollakaan :)

Toki loman olisi voinut viettää toisellakin tapaa, mutta koiraihmisenä pyhitin lomani koirille. Toki univelkoja lyhennettiin aina kun mahdollista, mutta koirat olivat etusijalla. Tein suuren päätöksen ja vein Nanan steriloitavaksi Nivalaan ensimmäisen lomaviikon torstaina. Loma meni siis pääasiassa potilasta hoidettaessa. Mutta kyllä sitä kerettiin reissata Kannus-Kokkola väliä muutamaan otteeseen ja metsässä sekä hiekkamontuilla tuli koiria juoksutettua. Vesipeto-Kerttukin pääsi moneen otteeseen uimaan ja voi että tyttö siitä kyllä nautti :) Sen jälkeen suhteellisen puhdas huusholli oli suhteellisen paljon hiekkaa täynnä. 

Leikkauksen jälkeinen ilta ja yö oli vaikea, huomasi kyllä, että koira oli kipeä :(

Potilas on toipunut operaatiosta hyvin. Vastoin kaikkia pelkoja ja manauksiani haava ei ole kuitenkaan tulehtunut. Vielä. Nätisti haavaan on alkanut muodostua rupea ja nyt jo suurinosa ruvestakin on kadonnut. Vielä neidin pitäisi ainakin viikon verran olla kohtuullisessa levossa, jottei tulisi mitään jälkikomplikaatioita. Vaikeaa se on kun virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Aktivointilelut ovat olleet suurempaakin suuressa käytössä. Mukavaa oli, että kaulurin sijasta eläinlääkäristä annettiin hieno puku mukaan mikä suojasi haavaa niin, ettei koira päässyt nuolemaan tikkejä. Puku olikin loppupeleissä parempi vaihtoehto, Kerttua saikin pari kertaa olla komentamassa pois, kun meinasi tikit kiinnosti liikaa. 

Koska potilasta ei ole saanut revittää liikaa, on pitänyt keksiä jotain rauhoittavampaa, mutta energiaa kuluttavaa tekemistä. Päätin sitten treenata noutoa Nanan kanssa. Tai no pikemminkin kapulan pitämistä. Tässä puolentoista viikon aikana ollaan saatu jo pieni pito kapulaan, mutta ei se mikään rauhallinen liike ole. Neiti ihan tohkeissaan on jo ottamassa kiinni kapulasta heti kun sen otan hyllystä. Ikävää tässä oli se, että kapulastamme on irtoamassa toinen lapa, joten se on tällä hetkellä käyttökelvoton. Mutta mikäs siinä, otetaampas sitten toisenlaisilla esineillä pitoharjoituksia :)

Kertun kanssa on kyllä lomailtu ihan kunnolla. Tyttö on päässyt juoksemaan toisten koirien kanssa. Pientä Nana-pakkomiellettä sille on alkanut kehkeytymään. Kaikki Nana nimiset koirat ovat erittäin kivoja ja niitä pitää härnätä leikkiin kokoajan, vaikkei niitä kiinnostaisikaan. Tarpeeks kun kiusaa, niin kyllä ne kohta leikkii ;)

Kerttu 11kk poseeraa. Kuva: Henna

Tuntuu kuin aika olisi mennyt siivillä. Kerttukin täytti jo 2.9. 11 kuukautta. Iso tyttö, liian iso. Kohta se jo lähtee eteenpäin kohti oppaan töitä ja hirveä ikävä tulee kakaraa. Onhan nuo sakemannit aika toheloita, mutta kyllä se on niin että on niissä sitä jotain. Kertun myötä ymmärrän erittäin hyvin miksi jotkut ihmiset ajattelevat, että saksanpaimenkoira on se ainoa oikea koira. Sakemanni on rotu, joka jakaa varmaan eniten ihmisiä ja aiheuttaa eniten puheenaihetta ja kiistoja. Itselleni en kyllä sakemannia ottaisi, mutta on se kyllä pakko myöntää, että mikäli Kertusta ei opasta tule ja vaikka se koetteleekin hermoja suhteellisen usein, on siitä kyllä erittäin hankala luopua. Olen jo sanonutkin, että kun Kerttu jää eläkkeelle oppaan töistään, on sille meillä aina koti eläkepäivikseen.

Miten tällaista voi vastustaa <3

Opastoveri Helmi ja Kerttu. Tuossa tohelossa on vaan sitä jotain <3

Tosiaan, tänään alkoi koulukin kolmen ja puolen kuukauden top-jakson ja kesäloman jälkeen. Oli se kyllä yhtä härdelliä jotenkin, mutta nyt se "ensimmäinen" päivä on ohi ja alkaa kunnon kouluaherrus. Viimenen vuosi puskee päälle ja jollain tapaa tuntuu hieman haikealta, mutta eiköhän tästä selvitä. Lippu salkoon ja leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä vai miten se meni :P