One, two step..

Aika kuluu nopeaan ja elämä vasenkätisenä on alkanut sujumaan päivä päivältä paremmin, sietämättömistä kutinakohtauksista huolimatta. Kävin siis käsileikkauksessa Lahdessa 17. päivä ja nyt kärvistellään neljä viikkoa kipsi kädessä. Puolet ajasta on kulunut joten voiton puolella ollaan! 

Ensiksi haluan mainita asiasta, joka on hyvin tärkeä, mutta JONKA SILTI UNOHDIN EDELLISESTÄ PÄIVITYKSESTÄ! Hävetköön minä... 

Mutta siis 2.10.2013 pieni oppaani, Faunhof Keesha, Kerttu täytti 1v! Iso, jo niin aikuinen tyttö! Kohta kuukaus on menty Nanan kanssa kahdestaan ja vieläkin on Kerttua ikävä. Mihinkäs se ikävä katoaisi.. Huomasin sellaisen seikan, etten voi enää katsoa televisiosarjoja, joissa näyttelee saksanpaimen ilman että tippa tulisi linssiin. Aika parantaa haavat vai miten se meni, mutta silti joulukuuta odotellessa :) jostain kummansyystä olen yllättänyt itseni toivomassa sitä, että Kertulla olisi vaikka 0/1 kyynärät, jotta se voisi jäädä minulle. Kyllä se on myönnettävä, että vaikka on valkkaripentua suunnitellut seuraavaksi, mikäli joku kysyisi haluaisinko Kertun, vastaus olisi ehdottomasti kyllä! Voi myös olla se mahdollisuus, että ikävä sumentaa pääkoppaani :D

Nanan kanssa kävimme ennen käsileikkausta kokeilemassa paimennusta Vantaalla. Alku ei sujunut todellakaan niinkuin strömsössä, kaukana siitä. Olin katsonut osoitteen väärin ja ajoin väärään paikkaan. Siinä sitten itkua väännettiin autossa bussipysäkillä, tunnin ajomatka olisi ollut vielä edessä oikeaan paimennuspaikkaan. Ensin olin sitä mieltä, että ei kannata enää lähteä, enhän kerkiä siellä kuitenkaan mitään tekemään. Autokin piti vielä palauttaa tiettyyn aikaan mennessä. Mutta päätin kuitenkin lähteä. Ja onneksi lähdinkin, oli se sen arvoista! Nana sai paljon kehuja intensiivisestä työskentelystään ja vetäjä sanoikin, että ihmeessä jatkamaan paimennusta, koirasta on siihen. Ja mahdollisuuksien mukaan aijotaankin treenata paimennusta. Aina tuo koira osaa kyllä yllättää, positiivisella tavalla :) 

Välillä mentiin "vuorikiipeilijänä" :D

Pitkän, kahden viikon syysloman jälkeen meillä oli tänään ensimmäiset käytännöntunnit. Opeteltiin ruudun alkeita. Oli kaksi tapaa tehdä sitä; sheippaamalla tai kosketusalustan kanssa. Nanan kanssa valitsin sheippaamisen, sillä kun on ollut tapana alkaa riehumaan kosketusalustan kanssa. Tämä tapa sopikin Nanalle todella hyvin. Ainoana vaan oli, että Nana kiinnitti huomiota avustajaan joka naksutteli ja ohjautui enemmän siihen suuntaan, joten apuohjaajan piti olla selkäni takana. Nopeasti Nana oppi ruudun, vaikka ensin se ajatteli, että se "juttu" oli ruudun etureinan koskettaminen. Hyvin se siitä kuitenkin liikkui ruudun keski- ja takaosaan. Jaksoi jopa tehdä kolmen ruutukerran jälkeen hieman ruudusta seuraamaanlähtö treeniä sekä agirataa. Kun hormonit ei enää hyrrää voi alkaa keskittymään treenaamiseen sekä hillumiseen kentällä :) enää ei tarvitse niin kovasti pelätä taukoja ja motivaation lopahtamista, kun ruoka maittaa ja pallot on niin <3

Jostain pirun syystä kuitenkin seuraamisessa minä olen se ongelma, mitä pidempään treenataan seuraamista, sitä enemmän oma stressitaso kasvaa. Siis pidemmällä tarkotan pidempää matkaa. Ihan kuin kuminauha jota venyttää ja pelkää että kohta se katkeaa, seuraamisessa minä pelkään sitä, että Nanalla kontakti tippuu ja koira alkaa jätättään. Vissiin pienet traumat jääneet ekasta tokokokeesta :D  joskus oon miettiny sitä, että kuinka kateellinen voi olla koirakoille jotka voi mennä rennosti vaan kokeeseen. Mut toisaalta ehkä tää kauhea kisajännitys voi johtuu myös siitä, että on ensimmäinen kisakoira kyseessä eikä oo mitään kokemusta kisaamisesta ennestään. 

Kyllä ootan sitä, että pääsen treenaamisessa käyttämään kahta kättä, ykskätisenä treenaaminen on hyvin turhauttavaa. Vielä kaks viikkoo kipsin kanssa, sitte saan jonku lastan ja kuntouttaminen voi alkaa. Ehkä mä vielä joskus saan pidettyä tennispalloa molemmissa käsissä ;) 

Vielä lopuksi päätös, näin offtopic. Olen päättänyt viettää "makeettoman marraskuun". Jos sitä sais kuukauden verran oltua herkkulakossa, niin jouluna vois sitte hyvällä omallatunnolla mässäillä sen minkä kerkiää :P ja nyt kun olen asian täällä julkistanut, on päätös helpompi pitää. Tai näin ainakin toivon :D

Ja saatiimpas koirapaikka Juha Korrin "Tavoitteena toimiva kisakoira" -luennolle. Pitää vähän kunnostautua treenaamisessa ennen koulutusta, ettei ihan toheloida siellä. Ja pitää itteesä hyvissä ajoin muistuttaa hengittämään :D

Tätä on kyllä niin ikävä.. <3