Valkoinen lauantai pohjanmaalla.

Meillä oli tuossa vko sitten lauantaina hieman erilainen päivä. Eikä vain hieman. Lähdettiin aamulla seitsemältä matkustamaan kohti Seinäjokea ja Lapuaa. Päivän ohjelmaan kuului aamupäivästä pikatreenit Seinäjoella kaverin ja hänen valkkarinsa kanssa sekä sen jälkeen klo. 13 eteenpäin Kennel Parfait Fleurin kasvattajapäivä, jonne tuli yhteensä 18 valkoista. 

Aamupäivän treeneissä olin ajatellut, että Kertun kanssa treenaisin enemmänkin ja väsyttäisin sen jotta se jaksaisi sitten vaan olla ja turisteilla kun minä hengailen Nanan kanssa muiden valkosten seassa. Toisin kuitenkin kävi. Treenattiinhan me vähäsen, mutta enemmän sitä tuli juoruiltua ja vaan leikittyä koirien kanssa. Mutta silti se oli mukava tuntinen mikä siinä Seinäjoen aseman läheisessä puistossa vietettiin. Ensi kerralla pitää varata aikaa sekä jutusteluun että siihen treenaamiseen! :)

Häntä; se vaan on se Nanan tunnusmerkki :D

Seinäjoelta jatkui matka ratatöiden takia bussilla kohti Lapuaa. Kovasti muut matkustajat ihmettelivät kuinka kaksi isoa koiraa matkustaa bussissa, mutta koirat ei olleet moksiskaan. Hyvin on ehdollistunut, että julkisissa kulkuneuvoissa vaan ollaan ja nukutaan. Kasvattajapäivä pidettiin Lapuan raviradalla. Sinne saapuessamme oli jo valkoisia mukavasti paikalla, pari täyssisarusta ja paljon sisaruspuolia.

Velipuoli Koda ja Nana

Paparazzi ja assistentti 

Päivän ohjelmassa oli jäljen tekemistä, näyttelyitä sekä Lapuan raunioradalla hakuun tutustumista, mutta ennenkaikkea mukavaa yhdessäolemista. Tallasin Nanalle n. 200 askeleen jäljen pitkälle nurmelle, jokaisella askeleella vielä ruoka. Käytin tällä kertaa keitettyjä porsaan fileesuikaleita jäljellä. Oli ehkä hieman huono vaihtoehto sinänsä, kun vihreestä nurmesta erottui melko hyvin vaaleat lihapalat. Jätin jäljen vanhenemaan ja lähdin takaisin muiden seuraan. Luvassa oli hieman näyttelytreenejä. Nanan siskon lapset (PF V-pentueesta) harjoittelivat seisomista ja kehässä ravaamista. Kyllä siinä niiden touhuja katsellessa vaan se pentukuume taas kasvoi kasvamistaan. Ehkä meillekin vielä joskus tulee se kolmas koiralapsi. Kyselin kasvattajalta hieman seisottamiseen vinkkejä ja niitä sainkin. Tästä on hyvä jatkaa treenejä Helsingin messukeskuksen koiranäyttelyä varten. Kuukauden verran vielä aikaa treenata. 

Nana 3,5 vuotta <3

Jälkeä ja haun alkeita meille oli opastamassa Liisukka Kattelus. Apuja ei ihan hirveästi saatu, kun 18 koirakosta kolme oli harrastavia ja kaikki muut alottelijoita, mutta vinkkejä saatiin juuri niihin asioihin mihin tarvittiinkin. Nanalla oli ainakin viiden kuukauden tauko viime jäljeltä ja odotin missä vaiheessa meidän jälki on, muistaako Nana mitään. Mutta tauko oli ilmeisesti tehnyt hyvää. Koira oli hyvässä vireessä, lähti paalulta hyvin askel askeleelta. Nana meni nätisti askel askeleelta koko jäljen, muutamia hyppyjä oli, mutta ei mitään suurta. Ohjaaja jäi joskus vain ihastelemaan koiran hienoa jäljestämistä ja unohti ohjata, jolloin mopo meinasi karata käsistä. Joten vika taas hihnan toisessa päässä :D Mutta se oli kyllä jännä huomata kuinka monta erilaista tapaa on opettaa jälkeä koiralle. Itse olin oppinut tavan, että koira toimii itsenäisesti jäljellä ja jos koira hukkaa jäljen niin siinä ootellaan vaikka puoli päivää jotta koira itse tajuaa lähteä etsimään jälkeä uudestaan ja ajamaan sitä. Mutta Liisukan kanssa mentiin auttaen. Jos Nana jätti askeleen välistä, liisukka pysäytti liinan ja näytti missä välistä jäänyt askel oli. Ohjaaja oli taas myöhässä ja ihasteli koiran jäljestystä eikä keskittynyt ohjaamiseen.. Tavoitteenahan meillä on joskus kisata erikoisjäljellä, mutta saas nyt nähdä. Täällä Raisiossa ja Turun seudulla muutenkin näyttäis vähän siltä, että talvea ei tule, joten jälkikausi kestäis nähtävästi ympäri vuoden. Joten puitteet jäljen harrastamiseen on hyvät. 

Raunioilla Nana oli elementissään. Häntä pystyssä se oli jo raunioihin tutustuessa oikeassa mielentilassa, "missä ukko". Piilot olivat yksinkertaisia, mutta haastavassa maastossa ilmaiseminen oli haastavaa, mutta silti sieltä saatiin hyviä ilmaisuja. Kaksi kertaa päästiin hakemaan ukkoa ja Nana oli niin innoissaan. Se niin tykkää hausta. 

Päivä oli pitkä ja raskas, mutta silti todella kiva ja antoisa. Sekä koirat että ohjaaja latasi akkuja koko seuraavan päivän. 

Lainasin kaverilta kameraan objektiivia tätä lauantaita varten, joten pitihän siitä ottaa kaikki ilo irti. Kuvaajalla oli kyllä enemmän tahtoa ja halua kuin taitoja, mutta niinhän ne sanoo, että harjoitus tekee mestarin..

Kerttu, Nana ja Nanan veljenpoika Rudy

Herra Hai sai heti kyytiä.. 

Tuosta viimeisestä kuvasta on mainittava sen verran, että Nana on käyttäytynyt yli viikon verran todella oudosti. Se on todella leikkisä, niin Kerttua kuin minua kohtaan. Ennen se ei ole Kertun kanssa sen kummemmin leikkinyt, ehkä joskus innostunut vähäsen, mutta se loppuu todella lyhyeen. Nyt Nana jahtaa Kerttua tai yllyttää sitä leikkimään, vetää lelua Kertun kanssa niin sisällä kuin ulkonakin ja lenkilläkin revitään hihnaa aina kun suuhen saadaan mahdollisuus. Tämä on outoa käytöstä aina niin tosikolta ja hitaasti lämpeävältä Nanalta. Vähän olen huolissani tästä, mutta ehkä tämä on vain ihan normaalia käytöstä...? :D