Viime päivityksestä onkin vierähtänyt hetki aikaa. Kesä ja syksy on oikeastaan mennyt töitä ja tutkintoa suorittaessa. Voi sanoa, että kiirettä on pitänyt. Nyt vihdoin näyttää löytyvän valoa tunnelin päästä.
Syksy ei ole ollut kaikista mukavin. Kerttu sai synttärilahjansa kuukautta aikaisemmin, sterkkauksen ja lonkkien kontrollikuvauksen. Tiesin, ettei uutiset tule olemaan hyviä ja tieto lisää tuskaa, mutta halusin silti kuvauttaa lonkat uudelleen. Suunnattiinkin Kertun kanssa tiistai aamuna 1. syyskuutaPetvetiin.
Vaikka kuinka halusin, niin en saanut mennä mukaan kertun operointiin, vaan hain potilaan kotiin muutama tunti myöhemmin. Ennen Kertun hakua juttelin Kerttua hoitaneen lääkärin kanssa. Leikkaus meni hyvin, mutta lonkat olivat huonot. Paha nivelrikko ja arvosteluasteikolla E/E. Masentavaa kuultavaahan se oli. Tähän saakka Kerttu ei ollut näyttänyt mitään kipua tai oireillut. Olin huomannut sen olevan hieman jäykempi ja ajattelin sen johtuvan lonkista. Kuvia kun vertaili, niin huomasi, että takajalkojen lihakset ovat huomattavasti pienemmät.
Kerttu 1,5 vuotta
Kerttu 3 vuotta
Päätin, että Kerttu saa cartrophen pistossarjan vaikkei suuria oireita ole. Ei se yksinkertaisesti kivuton voi olla. Ja niin suuntasimmekin sitten taas Petvetiin, Elina Illukan vastaanotolle. Hän käpälöi Kertun lonkat ja väänteli jalkoja ääriasentoihin. Positiivista oli huomata, että Kertun ilme ei värähtänytkään ja Illukka sanoikin, että pelkän tunnustelun perusteella ei uskoisi että tilanne on niin paha mitä kuvista näkyy. Illukka sai aivan rauhassa vääntää jalkoja miten sattuu, eikä missään vaiheessa tullut kipureaktioita tai minkään näköisiä eleitä, että nyt tuntuu epämukavalta. Jotain positiivista. Hän sanoikin, että on mentävä sillä fiiliksellä miltä koira tuntuu, ei sillä miltä kuvat näyttää. Illukka kuitenkin suositteli cartrophen pistoksien lisäksi laserhoitoa alaselkään, koska se oli todella jumissa. Päädyimme siihen, että Kerttu sai aina catrophenin saadessaan laaseria alaselkäänsä. Sekös piristikin pientä saksalaista ja hirveitä hepuleita saatiin aina kotimatkalla. Todella paljon loppujen lopuksi oli hyötyä laaserista, kun koira pomppi hoidon jälkeen tasajalkaa ja otti pentuspurtteja vaikka kuinka yritti estää. Mutta ainakin pieni saksalainen oli onnellinen :)
2.10 Kerttu täyttikin sitten 3 vuotta <3 Kuvat tuli otettua sterkkausoperaatiota edeltävänä päivänä. Syntymäpäiväänsä Kerttu vietti melko karvattomana, koska pudotti kaiken päälikarvansa sterkkauksen jälkiseurauksena.
K: Sarianna Junnila
K: Sarianna Junnila
K: Sarianna Junnila
Pari päivää ennen Kertun sterkkausta teimme kaverini ja koirien kanssa pienen roadtripin Ylistaroon moikkaaman Kertun kasvattajaa ja sukulaisia. Oli kyllä niin mukava nähdä kasvattajaa ja muita Faunhoflaisia. Sääkin suosi sopivasti. Paikalla oli myös kolmesta pentueesta Kannukseen menneitä opasprojekteja. Kaikki samasta emästä, mutta eri isät. Faunhof Jacira "Ava", Faunhof Keesha "Kerttu" ja Faunhof Lorece "Luna". Ava on jo ollut töissä jonkin aikaa ja on menestynytkin hyvin työssään :)
Ava, Kerttu ja Luna
Nana on porskuttanut menemään aika pulskeasti. Alkusyksystä vaihdettiin kokonaan raakaruokaan ja sekös neidille on passannut oikein sopivasti. Karvaa ollaan kasvatettu myös ensi viikonloppuna olevaa messaria varten.Aloin syöttämään Nanalle noin kaksi kuukautta ajelun jälkeen Lintbells Yumega Boost -lisäravinnetta. Turkki kasvoi todella nopeasti takaisin ja huomattavasti paremman laatuisena kuin mitä se oli. Erittäin tyytyväinen olen tuohon lisäravinteeseen. Turkki on nyt todella tiivis ja melko muhkea.
Löysin tuossa viime viikolla siivotessani viime vuoden messarin arvostelun. Mukavaa taas nähdä millaiset arvostelut tällä kertaa tulee, koira kun on muuttunut vuodessa aivan huimasti. Keväällä Rauman näyttelyssä oli sellainen fiilis, että nyt Nana on vasta kropaltaan valmis. Jännityksellä ootellaan miltä tämän vuoden messarin arvostelut näyttää :)
Nana Helsinki Voittajassa joulukuussa 2014. Kuva: Niina Anttila
Nana Rauma Showssa toukokuussa 2015. Kuva: Heidi Ojanen
Jos saisin Kertulta kysyä yhden kysymyksen ja siihen vastauksen, kysyisin varmasti: Mihin sattuu?
Joulu 2013. Kävi pieni haaveri ja Kerttu sai viisi tikkiä silmäkulmaansa.
On tullut ajankohtaiseksi varailla sterkkausaikaa saksalaiselle. Takaraivossa on myös kummitellut lonkkien kontrollikuvaus. Viime rauhoituksessa Kerttu voi rajusti pahoin ja vatsa meni totaalisen sekaisin rauhoitusaineesta, joten sitä ei viitsisi ihan huvikseen rauhoittaa moneen kertaan.
Vastuullisena koiranomistajana tottakai pitäisi varata sterkkauksen yhteyteen lonkkakuvaus. Mutta en voi muuta kuin pelätä kuvauksen tulosta. Kuinka vaikeaa se puhelimen ottaminen käteen ja soittaminen klinikalle voikaan olla. Mitä jos lonkat ovatkin menneet pahemmaksi ja Kertun matka jää viimeiseksi. Mikä voisi olla tämän pahempaa.
Tähän mennessä ei ole vielä toistaiseksi mitään näkyviä oireiluja lonkista ollut. Vasen kylki-lantio on ollut pahasti jumissa, mutta hieronnalla ja Back On Track -loimella se saatiin hoidettua. Tämä johtui lähinnä ahkerasta toko-treenaamisesta, ohjaaja unohti tehdä myös toiselle puolelle treeniä vastapainoksi. Mutta herkästi se jotenkin lantion alueelta menee nyt jumiin ja tästä ajattelin, että joko se oireilisi lonkkiaan, mutta hieroja sanoi, että sinne on kertynyt massaa, joten voi olla, että kun olemme nyt muuttaneet uuteen asuntoon jossa on portaat, on Kerttu voinut kehittää uusia lihaksia. Vetreytyy selkeästi BoT:in käytön jälkeen. Mutta entä jos.. Aina on epäilyksiä joita jossitella.
Kerttu kävi kuukausi takaperin luonnetestissä. Testissä meillä oli hauskaa ja niinhän se saksalainen läpäisikin testin. Pisteitä Kertulle kertyi 152 ja on laukausvarma.
Testistä on nyt reilu kuukausi aikaa. Viimeisen parin vkon aikana Kertulla on ilmennyt ihmeellistä käyttäytymistä. Pyöräilijät ovat pelottavia. Samoin rullalaudat. Tätä ei ole koskaan ennen ollut. Satavarma koira kaikkialla on yhtäkkiä ruvennut pelkäämään yksinkertaisia pyöräilijöitä. Myös tämän vkon aikana on noussut esiin mitä merkillisimpiä pelkoja. Muummoassa viemärin kansi oli lenkillä jännittävä, samoin kiviröykkiö ja heinäpuska johon jahdattu päästäinen meni piiloon. Myös satamassa laiturissa olevat laivojen kiinnitystolpat olivat jänniä. Kaikkiin näihin Kerttu kyllä tutustuu, kun itse menee mukaan ja näyttää ettei mitään hätää ole. Paniikkiin ei missään vaiheessa mene. Tuntuu kuin olisi pentu käsissä, jota totuttaisi erilaisiin pintoihin ja asioihin. Vähän tässä mietityttää, että onko tämä nyt seurausta luonnetestistä vai tämäkö on Kertun tapa näyttää kipuja.
Yhtään ei neiti varo takapäätään tai varaa painoa epätasaisesti. Liikkuu samalla lailla kuin ennenkin niin hihnassa kuin vapaanakin. Levon jälkeen liikkeelle lähdöissä ei ole havaittu ongelmia. Lihakset ovat takapäässä tasaiset eikä puolieroja ole.
Kaikki tuntuu kauhean sekavalta, kun joutuu pohtimaan mistä mikäkin käytös voi johtua. Mitä enemmän sitä pohtii, sen sekavammaksi kaikki muuttuu. Voi Kerttu, mikset osaa puhua?!
Olen yrittänyt pitää Kertun treeneistä sellaista luovaa taukoa. Ohjaajalla olisi kyllä motivaatiota treenata vaikka kuinka, mutta kun ei oikeen tiedä, että mitä sitä lähtisi treenaamaan, mitä virhettä ensin korjaamaan ja millä tyylillä. Ja niitä virheitähän riittää.
Kävimme Kertun kanssa Tampereella 26.7. kisaamassa Saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoissa. Olin valmistautunut kyllä kisaan, kerrankin kirjoitin jopa treenisuunnitelman. Treenattiin Kertun kanssa eri liikkeitä yksittäin sekä ketjutettuna ja häivyttelin palkkaa pois. Se kykeni tekemään töitä vaikkei palkkaa näkynytkään. Minulla oli kerrankin varma, mukava fiilis lähteä kokeeseen.
Edellisenä iltana mentiin vielä Tampereella uudelle nurmikentälle tekemään "kenraalit", ja todella hyvin meni.
Kisapäivän aamuna satoi vettä kaatamalla. Onneksi se taukosi kuitenkin vähäsen ennen meidän suorituksia. Alokas-luokka oli jaettu kolmeen kehään. 1. kehässä oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu. 2. kehässä seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. 3. kehässä seuraaminen taluttimetta, liikkeestä seisominen ja luoksetulo.
Kuva: Miia-Maria Niskanen
Kerttu oli märästä maasta hieman hyi yök -fiiliksellä. Mutta meni kuitenkin maahan kun käskin ennen suoritusten alkua. Paikkamakuun alkaessa Kerttu vähän pälyili muualle ja yritti olla kuutamolla, hyvin kuitenkin loppujenlopuksi otti kontaktia. Luoksepäästävyys meni ongelmitta. Paikkamakuussa meni käskystä maahan. Kävelin itse kehänauhalle ja ensimmäinen minuutti meni hyvin, vähän pientä haistelua ja pälyilyä, mutta ei sen kummempaa. Sitten tapahtui jotain uskomatonta mitä en osannut kuvitellakaan. Kerttu lähti paikkamakuusta juoksemaan täysiä ja vieläpä yritti juosta minun ohi! Meikäläinen sitten loikkaa koiran eteen ja Kertun oli vaan ilmeellä "mistä sä siihen tupsahdit? Mä tuun istuun sun eteen." Siinä vaiheessa en kyllä tienny pitäskö sitä itkee vai nauraa.. Tuntu niin uskomattomalta, että koira joka ei ole koskaan lähtenyt paikkamakuusta lähti TÄYSIÄ juoksemaan suuntaan X, ei edes minun luokseni.
Noh, yksilösuorituksia varten yritin kovasti skarpata itseni ja virittelin Kerttua siinä. Ensimmäisenä oli seuraaminen kytkettynä. Kerttu oli mukavassa vireessä ja teki töitä meikäläisen kanssa. Kunnes tuli ensimmäinen käännös oikealle ja koira oli jo kujalla. Sen jälkeen seuraaminen oli vieressä kulkemista, täyskäännöksessä koira oli melkein mukana. Kentällä oli vesilätäköitä ja Kerttu yritti niitä parhaansa mukaan vältellä.
Liikkeestä maahanmenon alku perusasento oli Kertulle vaikea, koska eihän märkään voi istua. Maahan se kuitenkin meni käskystä, mutta tuomari sanoi, että saan aika monta metriä kävellä ennenkuin koira on maassa. Ja siltähän se videolla näyttikin.
Tässä vaiheessa muisti loppui puhelimesta eikä muita liikkeitä saatu videolle. Hyppyä oltiin treenattu paljon, tai lähinnä motivaatiota hyppäämiseen. Hyppy on meille ollut se liike johon homma viimeistään sitten kaatuu. Nyt Kerttu hyppäsi täydellisen hypyn, MUTTA jouduin antamaan kaksi käskyä perusasentoon ja tuomarikin sitä voivotteli, kun oli niin täydellinen hyppy.
Kuten arvata voi, seuraaminen taluttimetta oli myös kammottavaa katsottavaa. Liikkeestä seisomisessa Kerttu valui useamman askeleen ennenkuin pysähtyi. Luoksetulossa tapahtui taas jotain uutta ja odottamatonta. Jouduin antamaan kaksi luoksetulokäskyä, koska ensimmäisellä käskyllä Kerttu otti yhden askeleen suuntaani ja sitten jäi seisomaan paikalleen sillä fiiliksellä, että saakohan täältä varmasti tulla. Kyllä siinä vaiheessa ketutti.. Kovasti oltiin tehty töitä, mutta siltikin meni persiilleen ja oikeen suuresti.
Kokonaispistemäärä oli 128p ja ALO3, tuloshan se sekin. Meillähän on jo ennestään 2 x ALO1, mutta otin meille vaan tavotteeksi sen, että Kerttu edes suorittaisi kaikki liikkeet. Näinkään yksinkertainen tavoite ei onnistunut ja se kyllä pisti ketuttamaan.
Mitä sitten lähteä korjaamaan?
- Kontakti
- Töitä tehdään meikäläiselle, eikä pallolle
- Säässä kuin säässä voi työskennellä.
- Häiriö
- Kokeenomaiset tilanteet
- Seuraamispaikka ja painaminen
Lista varmasti jatkuisi loputtomiin.. Kävimme eilen Kertun kanssa SPL Turun ohjatuissa treeneissä hakemassa apuja ohjaajan mielen jumitukseen ja motivaation hakuun. Tiukkaa tekstiä sieltä tuli kyllä. Kerttu pompottelee meikäläistä menemään kentällä tuosta noin vaan. Minun pitäisi olla tiukempi sille ja vaatia asioita. Kaikista tärkein olisi, että minä määräisin pallosta ja minä päätän milloin sen saa, eikä Kerttu yrittäisi kokoaikaa sitä kokeilla varastaa tai komentaa. Kerttuhan ei irroita pallosta käskystä jos narusta pitää kiinni. Ja silloinkin kun irroittaa käskystä, yrittää pallon ottaa uudestaan samantien takaisin suuhun. Ei siis halua luopua siitä. Tässäkin minun pitäisi olla kovempi, Kerttu kuulemma tarvitsisi pientä kurmoitusta, jotta pysyisi ruodussa. Kurmoituksella en nyt tarkoita, että sitä pitäisi piekseä tai pahoinpidellä, pitäisi vaan muistuttaa että minä määrään täällä ja että töitä on tehtävä kunnolla. Takapakkia otetaan nyt treeneissä ja palataan takaisin niin pitkälle, että tehdään käsiavuilla seuraamista. Lähdetään oikein kunnolla korjaamaan ongelmaa. Meikäläisellä on vaan paha tapa lähteä hyppimään joidenkin vaiheiden yli ja tässä se on sitten kostautunut.
Ollaan otettu seuraavaksi tavoitteeksi BH. En halua sitä suorittaa vain rimaa hipoen läpi vaan oikeasti kunnolla sen suorittaa. Meillä kun ei ole niin paljoa vaihtoehtoja missä kisata, niin siksi motivaatio suorittaa nämä kisat kunnolla on suuri. TK1 mennään sitten joskus hakemaan uusilla säännöillä kun siltä tuntuu.
Kertun kanssa on kevät ollut aika kiireistä ja työntäyteistä TOKOrintamalla. Maaliskuussa käytiin hakemassa ensimmäinen ALO1 tulos 178pisteellä.
Tämän jälkeen pidimme kuukauden verran kisataukoa ja vaan olimme. Osin myös oman kouluni ja harjoittelun osalta, kun olin super kiireinen. Mutta yhtäkkiä tulikin sitten taas aika treenata, kun kokeet lähestyi. Saimme paikan SPL Turku Ry:n tokokokeeseen 31.5. Alkoi taas melko aktiivinen treenaus. Harmiksemme rakas magneettipallomme hajosi, joten piti keksiä uusia palkkaustapoja. Huomasi kyllä kun treenit eteni, että kontakti ei ollut niin hyvä kun Kerttu ei saanut ylhäältä palkkaa eikä varsinkaan itse joutunut ottamaan sitä vaan se heitettiin jonnekin. Myös neiti aloitti juoksut huhti-toukokuun vaihteessa ja jännitettiin, että päästäänkö edes kokeisiin. Treenit oli mitä oli siis. Olisi voinut kyllä ottaa itseä niskasta kiinni vähän aikaisemmin, mutta oppia ikä kaikki.
Kun SPL Turun koe lähestyi, sain puhelun, että saimme torstaille 28. päivä koepaikan. Näin vuorokauden varoajalla. Mutta mikäs siinä, lähdettiin Kertun kanssa kokeeseen. Olihan kaksi koetta aika paljon yhdelle viikolle, mutta koska ohjaaja oli kunnianhimoinen ja TK1 kolkutteli jo ovella, niin olihan se pakko lähteä.
Torstai koitti ja Kerttu oli jotenkin jännä. Ollut jo vajaan viikon kuutamolla ja vähän vaisu. Mutta en ollut siihen sitten sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun helteet tulivat. Kertun sain jotenkin hyvään työskentelymoodiin ennen koetta, mutta ei se siltikään ollut oma itsensä. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseen, mutta ALO1 tuli 177,5 pisteellä.
Kerttu oli todella poikki torstain suorituksen jälkeen, nukkui samassa asennossa samalla paikalla lattialla illasta aamuun. Ajattelin, että pidän Kertulle suoraan kaksi päivää vapaata ja sitten mennään SPL Turun kokeeseen.
Lauantaina, toisena vapaapäivänäni, mentiin kaverin kanssa koirapuistoon. Oli hieman lämmin ja koirapuistossa oli muitakin koiria. Tällä kertaa kävi jotain todella merkillistä! Jouduin nimittäin poistamaan Kertun pois koirapuistosta sen takia, koska se oli todella väsynyt. Todella merkillistä käytöstä koiralta, jonka kanssa saa olla varuillaan, ettei tule lämpöhalvausta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan kunnolla. Olinhan minä Kerttua seuraillut, mutta en nähnyt sen käytöksessä mitään erityistä huomioitavaa. Vain sen, että on väsynyt. Päätettiin kuitenkin mennä sunnuntaina tokokokeeseen. Ja meininki oli kyllä niin outoa, että! Koira joka on ennen tarjonnus vapaaehtoisesti seuraamista, ei seurannut ollenkaan! Aivan järkyttävää touhua. Kerttu yritti jopa hihnassa seuraamisessa purra hihnaa. Erittäin merkillistä käytöstä. Saatiin kuin saatiinkin kasaan 156 pistettä ja ALO2 tulos.
Tässä vaiheessa tietysti kävi päässä monet asiat, minkä takia koira käyttäytyi kokeessa näin. Ensitöikseni varasin netistä Kertulle eläinlääkäriajan heti seuraavalle päivälle. Kerttu oli väsynyt, mutta ei kuitenkaan vetäytynyt omiin oloihinsa, eikä ollut kärttyinenkään. Oli hellyyden kipeä ja hakeutui tykö. Käytti kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti, eikä aristellut mitään paikkoja, ei ollut puolieroja. Putsasi värkkiään ahkerasti, mutta ei kuitenkaan pissaillut useasti tai juonut enempää kuin yleensä. Kerttu myös kerjäsi ruokaa. Ristiriitaisia oireita. Kaveri mietti, että jos Kertulla olisi juoksuista aiheutunut raudan puute ja minäpä tietysti koitin antaa sisäelinseosta, mutta ei siitä kauheasti ainakaan näkyvää apua ollut.
Maanantai ja eläinlääkäriaika koitti. Yritin selittää Kertun oireita eläinlääkärille ja vähän ehkä eläinlääkäriä nauratti, kun kerroin mitä Kerttu on tehnyt ja miten on tehnyt ja milloin se on tehnyt sitä ja tätä ja kuinka se on muuttunut ja kuinka se on aina ennen ollut sellainen jne jne jne... Lääkäri päätti sitten mitata lämmön ja ottaa verikokeet, sekä ultara kohdun mahdollisen tulehduksen varalta. Lämpö oli normaali. Pissanäytekin tutkittiin. Ultrassa ei näkynyt merkkejä tulehduksista, myös perna näytti normaalilta. Pissanäyte oli eläinlääkärin mukaan hyvin vahvaa tavaraa ja siinä oli jotain epämääräisiä pieniä kiteitä, mutta ei mitään vakavempaa. Verikokeetkin olivat kunnossa. Joten enää jäi kokeiltavaksi kipulääke ja miten se siihen reagoi. Ei kun rimadylia napaan vain.
Syötin Kertulle rimadylia muutaman päivän, mutta koska siinä ei tapahtunut merkittävää muutosta käytökseen, lopetin sen antamisen. Eläinlääkäri sanoi, että mikäli Kerttu ei reagoi rimadyliin, olisi hyvä suunnata sen jälkeen sydänlääkärille. Kysyin eläinlääkäriltä onko mahdollista, että oireet ovat juoksuihin liittyvää. Ja vastaus oli, että on todella hyvin mahdollista.
Kaksi viikkoa on nyt kulunut kokeesta ja eläinlääkäristä ja Kerttu alkaa olemaan jo normaalimpi. Kerjää yhä ruokaa ja on nyt leikkisämpi. Veikkaan, että kyseessä oli vain juoksujen jälkeistä masennusta. Näyttää menevän näillä ohi. Mutta jos Kerttu nyt vielä väsähtää ja kun helteet tulevat, niin sitten sydäntutkimuksiin kyllä mennään. Alustavasti mennään nyt näin.
8.6. alkoi ilmoittautuminen 26.7. järjestettäviin saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoihin ja tottakai sinne oli ilmoittauduttava. Ja paikkahan sinne sitten saatiin. En tiedä milloin olisin niin odottanut ilmoittautumista. Heti kun kello löi 00.00 lähti ilmosähköposti matkaan. Nopeat syö hitaat. Parin päivän päästä tuli sähköpostia, että olisimmeko Kertun kanssa kiinnostuneet osallistumaan SPL Turun joukkueeseen SM-tokoihin. Ja tottakai olimme kiinnostuneet! Etusijalla joukkueeseen olivat 31.5. kisanneet sakemannit. Vaikka Kertun kanssa mokasimme, on meillä silti mahdollisuus päästä osallistumaan joukkueeseen. Vielä ei ole tullut varmistusta, onko joukkue koossa, mutta toivotaan, että saadaan joukkue kasaan. Nyt on ahkeraa ja toivon mukaan suunnitelmallista treenausta luvassa heinäkuuhun saakka. Saatiin kaksi uutta magneettipalloakin, niin eiköhän se treenaaminen tästä lähde taas hyvin käyntiin :)
Paljon on tapahtunut sitten viime blogipäivityksen. Niin hyvää kuin huonoakin.
Nana täytti 4 vuotta huhtikuun 19. päivä. Aika kuluu niiiiin nopeasti! Kauhea pentukuume painaa päälle, kun näitä pentukuvia katselee. Oli se vaan niin suloinen karvapallo neljä vuotta sitten.
Turku KV:n ja Kertun ensimmäisen tokokokeen jälkeen pidettiin kuukauden treenitauko ja keskityttiin vaan monipuoliseen liikuntaan ja hauskaan yhdessäoloon. Tauko teki kyllä hyvää. Jossain vaiheessa taukoa ilmoitin Nanan Rauma Showhun 17.5. ja Kertun SPL Turun järjestämään tokokokeeseen 31.5.
Nanan kanssa keskityttiin tasaisesti massan kasvattamiseen ja näytti kovasti siltä, että Raumalla myös turkkikin olisi täydellinen. Kertun kanssa taas tehtiin yksittäisiä liikkeitä ja keskityttiin rentoon treenaamiseen. Jossain vaiheessa huomasin, että vielä oli ilmoittautuminen auki tokokokeeseen Raisioon 28.5. ja tottakai ilmoitin Kertun myös sinne ja pääsimmekin varasijalle. Kertun koemenestyksestä sitten toisessa postauksessa lisää :)
Rauma Showh koitti ja lähdimme yhdessä Heidin ja Daran (Kowhai Sugar Rush Miracle) sekä Amandan ja Nanan veljenpojan Rudyn (Devoted one's Arctic Ice) kanssa. Yhteensä valkkareita oli ilmoitettu yhteensä 10 kappaletta. Onneksi sää oli hyvä, sillä ulkonäyttely olisi ollut todella ikävä viettää vesisateessa. Tuomarina toimi Attila Czeglédi, Unkarista.Tuomari oli sinänsä mielenkiintoinen, ettei kovinkaan koiriin koskenut. Saatikka hampaita katsonut. Pallit katsoi uroksilta todella hätäisesti. Eräs handleri tuumasi tuomarille, että tämä koira on tottunut siihen, että tuomari katsoo hampaat. Hänen koiransa arvostelussa luki huonosti handlattu, tai jotain vastaavaa. Mielenkiintoinen mies.
Nana oli jotenkin laama koko näyttelyn ajan. Sitä ei saanut millään ruoalla tai pallolla syttymään. Mutta se ei sitten ilmeisesti näkynyt tuomarille, sillä Nana nappasi toisen sertinsä Rauma Showsta. Tuloksena oli AVO ERI AVK1 SA PN-1 VSP !!
Huonolle ei hävitty. Nimittäin Nanan velipuoli Koda (Parfait Fleur Tant Mieux) oli ROP. Komea oli kaksikko :)
Kehien jälkeen käytiin ottamassa tottakai kunnon rakennekuvat. Nanan arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa: "Medium sized, elegant bitch. Very feminine but strong enough. Clean cut head, excellent neck. Good front assembly, level topline. Excellent rear angulation. A bit high carried tail. Sound mover."
Kotimatkalla pysähdyttiin Maskussa juoksuttamassa ja uittamassa koiria. Oli kyllä parin päivän hihnalenkkien jälkeen koirilla virtaa juosta ja painaa yhdessä menemään. Valkoinen ei kauaa pysynyt valkoisena..
Koska Nanan kanssa on kevät mennyt todella hyvin kaiken osalta, niin olihan se vain ajan kysymys, että jotain suurempaa sattuisi. Tassuvaivat oltiin saatu vihdoinkin kuriin neljän vuoden taistelun jälkeen. Turku KV:ssa saatiin CACIB ja nyt Raumalla oltiin VSP. Kaksi päivää Rauma shown jälkeen silittelin Nanaa illalla ja yhtäkkiä alaselässä hoksasin karvojen seassa jotain kovaa. Ajattelin heti ensimmäisenä, että nyt on kesän ensimmäinen punkki kiinni koirissa. Aloin sitten sukimaan karvoja sivuun ja mitä löysinkään. Hotspot! Selkä täynnä erikokoisia rupia. Ei siinä muu auttanut, kuin ajaa karvat pois. Rupia löytyi aina niskasta hännäntyveen saakka.
Putsasin samantien haavat betadinella. Onneksi hotspot tuli bongattua ajoissa, eikä ruvet olleet kerinneet vielä tulehtua. Alkua oli, mutta ei tarvinnut antibioottikuuria. Betadineläikät hieman suurentaa läikkiä, mutta tuosta kuvasta näkee hyvin, ettei pelkkä karvojen leikkaus täsmäalueelta olisi riittänyt.
Nyt on jo kolme viikkoa kulunut trimmauksesta ja hotspot alkaa olla kokonaan parantunut. Karvakin on lähtenyt kasvamaan yllättävän nopeasti takaisin. Kyllä siellä karvan olla on vaan nättirakenteinen neiti, vaikka itse sanonkin <3
