Mihin sattuu vai sattuuko mihinkään...?

Jos saisin Kertulta kysyä yhden kysymyksen ja siihen vastauksen, kysyisin varmasti: Mihin sattuu?

Joulu 2013. Kävi pieni haaveri ja Kerttu sai viisi tikkiä silmäkulmaansa.

On tullut ajankohtaiseksi varailla sterkkausaikaa saksalaiselle. Takaraivossa on myös kummitellut lonkkien kontrollikuvaus. Viime rauhoituksessa Kerttu voi rajusti pahoin ja vatsa meni totaalisen sekaisin rauhoitusaineesta, joten sitä ei viitsisi ihan huvikseen rauhoittaa moneen kertaan. 

Vastuullisena koiranomistajana tottakai pitäisi varata sterkkauksen yhteyteen lonkkakuvaus. Mutta en voi muuta kuin pelätä kuvauksen tulosta. Kuinka vaikeaa se puhelimen ottaminen käteen ja soittaminen klinikalle voikaan olla. Mitä jos lonkat ovatkin menneet pahemmaksi ja Kertun matka jää viimeiseksi. Mikä voisi olla tämän pahempaa. 

Tähän mennessä ei ole vielä toistaiseksi mitään näkyviä oireiluja lonkista ollut. Vasen kylki-lantio on ollut pahasti jumissa, mutta hieronnalla ja Back On Track -loimella se saatiin hoidettua. Tämä johtui lähinnä ahkerasta toko-treenaamisesta, ohjaaja unohti tehdä myös toiselle puolelle treeniä vastapainoksi. Mutta herkästi se jotenkin lantion alueelta menee nyt jumiin ja tästä ajattelin, että joko se oireilisi lonkkiaan, mutta hieroja sanoi, että sinne on kertynyt massaa, joten voi olla, että kun olemme nyt muuttaneet uuteen asuntoon jossa on portaat, on Kerttu voinut kehittää uusia lihaksia. Vetreytyy selkeästi BoT:in käytön jälkeen. Mutta entä jos.. Aina on epäilyksiä joita jossitella.

Kerttu kävi kuukausi takaperin luonnetestissä. Testissä meillä oli hauskaa ja niinhän se saksalainen läpäisikin testin. Pisteitä Kertulle kertyi 152 ja on laukausvarma. 

Testistä on nyt reilu kuukausi aikaa. Viimeisen parin vkon aikana Kertulla on ilmennyt ihmeellistä käyttäytymistä. Pyöräilijät ovat pelottavia. Samoin rullalaudat. Tätä ei ole koskaan ennen ollut. Satavarma koira kaikkialla on yhtäkkiä ruvennut pelkäämään yksinkertaisia pyöräilijöitä. Myös tämän vkon aikana on noussut esiin mitä merkillisimpiä pelkoja. Muummoassa viemärin kansi oli lenkillä jännittävä, samoin kiviröykkiö ja heinäpuska johon jahdattu päästäinen meni piiloon. Myös satamassa laiturissa olevat laivojen kiinnitystolpat olivat jänniä. Kaikkiin näihin Kerttu kyllä tutustuu, kun itse menee mukaan ja näyttää ettei mitään hätää ole. Paniikkiin ei missään vaiheessa mene. Tuntuu kuin olisi pentu käsissä, jota totuttaisi erilaisiin pintoihin ja asioihin. Vähän tässä mietityttää, että onko tämä nyt seurausta luonnetestistä vai tämäkö on Kertun tapa näyttää kipuja.

Yhtään ei neiti varo takapäätään tai varaa painoa epätasaisesti. Liikkuu samalla lailla kuin ennenkin niin hihnassa kuin vapaanakin. Levon jälkeen liikkeelle lähdöissä ei ole havaittu ongelmia. Lihakset ovat takapäässä tasaiset eikä puolieroja ole. 

Kaikki tuntuu kauhean sekavalta, kun joutuu pohtimaan mistä mikäkin käytös voi johtua. Mitä enemmän sitä pohtii, sen sekavammaksi kaikki muuttuu. Voi Kerttu, mikset osaa puhua?!

Elämäni koira <3

Mikä mättää..?!

Olen yrittänyt pitää Kertun treeneistä sellaista luovaa taukoa. Ohjaajalla olisi kyllä motivaatiota treenata vaikka kuinka, mutta kun ei oikeen tiedä, että mitä sitä lähtisi treenaamaan, mitä virhettä ensin korjaamaan ja millä tyylillä. Ja niitä virheitähän riittää.

Kävimme Kertun kanssa Tampereella 26.7. kisaamassa Saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoissa. Olin valmistautunut kyllä kisaan, kerrankin kirjoitin jopa treenisuunnitelman. Treenattiin Kertun kanssa eri liikkeitä yksittäin sekä ketjutettuna ja häivyttelin palkkaa pois. Se kykeni tekemään töitä vaikkei palkkaa näkynytkään. Minulla oli kerrankin varma, mukava fiilis lähteä kokeeseen. 

Edellisenä iltana mentiin vielä Tampereella uudelle nurmikentälle tekemään "kenraalit", ja todella hyvin meni. 

Kisapäivän aamuna satoi vettä kaatamalla. Onneksi se taukosi kuitenkin vähäsen ennen meidän suorituksia. Alokas-luokka oli jaettu kolmeen kehään. 1. kehässä oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu. 2. kehässä seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. 3. kehässä seuraaminen taluttimetta, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. 

Kuva: Miia-Maria Niskanen

Kerttu oli märästä maasta hieman hyi yök -fiiliksellä. Mutta meni kuitenkin maahan kun käskin ennen suoritusten alkua. Paikkamakuun alkaessa Kerttu vähän pälyili muualle ja yritti olla kuutamolla, hyvin kuitenkin loppujenlopuksi otti kontaktia. Luoksepäästävyys meni ongelmitta. Paikkamakuussa meni käskystä maahan. Kävelin itse kehänauhalle ja ensimmäinen minuutti meni hyvin, vähän pientä haistelua ja pälyilyä, mutta ei sen kummempaa. Sitten tapahtui jotain uskomatonta mitä en osannut kuvitellakaan. Kerttu lähti paikkamakuusta juoksemaan täysiä ja vieläpä yritti juosta minun ohi! Meikäläinen sitten loikkaa koiran eteen ja Kertun oli vaan ilmeellä "mistä sä siihen tupsahdit? Mä tuun istuun sun eteen." Siinä vaiheessa en kyllä tienny pitäskö sitä itkee vai nauraa.. Tuntu niin uskomattomalta, että koira joka ei ole koskaan lähtenyt paikkamakuusta lähti TÄYSIÄ juoksemaan suuntaan X, ei edes minun luokseni. 

Noh, yksilösuorituksia varten yritin kovasti skarpata itseni ja virittelin Kerttua siinä. Ensimmäisenä oli seuraaminen kytkettynä. Kerttu oli mukavassa vireessä ja teki töitä meikäläisen kanssa. Kunnes tuli ensimmäinen käännös oikealle ja koira oli jo kujalla. Sen jälkeen seuraaminen oli vieressä kulkemista, täyskäännöksessä koira oli melkein mukana. Kentällä oli vesilätäköitä ja Kerttu yritti niitä parhaansa mukaan vältellä. 

Liikkeestä maahanmenon alku perusasento oli Kertulle vaikea, koska eihän märkään voi istua. Maahan se kuitenkin meni käskystä, mutta tuomari sanoi, että saan aika monta metriä kävellä ennenkuin koira on maassa. Ja siltähän se videolla näyttikin.

Tässä vaiheessa muisti loppui puhelimesta eikä muita liikkeitä saatu videolle. Hyppyä oltiin treenattu paljon, tai lähinnä motivaatiota hyppäämiseen. Hyppy on meille ollut se liike johon homma viimeistään sitten kaatuu. Nyt Kerttu hyppäsi täydellisen hypyn, MUTTA jouduin antamaan kaksi käskyä perusasentoon ja tuomarikin sitä voivotteli, kun oli niin täydellinen hyppy.

Kuten arvata voi, seuraaminen taluttimetta oli myös kammottavaa katsottavaa. Liikkeestä seisomisessa Kerttu valui useamman askeleen ennenkuin pysähtyi. Luoksetulossa tapahtui taas jotain uutta ja odottamatonta. Jouduin antamaan kaksi luoksetulokäskyä, koska ensimmäisellä käskyllä Kerttu otti yhden askeleen suuntaani ja sitten jäi seisomaan paikalleen sillä fiiliksellä, että saakohan täältä varmasti tulla. Kyllä siinä vaiheessa ketutti.. Kovasti oltiin tehty töitä, mutta siltikin meni persiilleen ja oikeen suuresti.

Kokonaispistemäärä oli 128p ja ALO3, tuloshan se sekin. Meillähän on jo ennestään 2 x ALO1, mutta otin meille vaan tavotteeksi sen, että Kerttu edes suorittaisi kaikki liikkeet. Näinkään yksinkertainen tavoite ei onnistunut ja se kyllä pisti ketuttamaan.

Mitä sitten lähteä korjaamaan?

- Kontakti

- Töitä tehdään meikäläiselle, eikä pallolle

- Säässä kuin säässä voi työskennellä.

- Häiriö

- Kokeenomaiset tilanteet

- Seuraamispaikka ja painaminen

Lista varmasti jatkuisi loputtomiin.. Kävimme eilen Kertun kanssa SPL Turun ohjatuissa treeneissä hakemassa apuja ohjaajan mielen jumitukseen ja motivaation hakuun. Tiukkaa tekstiä sieltä tuli kyllä. Kerttu pompottelee meikäläistä menemään kentällä tuosta noin vaan. Minun pitäisi olla tiukempi sille ja vaatia asioita. Kaikista tärkein olisi, että minä määräisin pallosta ja minä päätän milloin sen saa, eikä Kerttu yrittäisi kokoaikaa sitä kokeilla varastaa tai komentaa. Kerttuhan ei irroita pallosta käskystä jos narusta pitää kiinni. Ja silloinkin kun irroittaa käskystä, yrittää pallon ottaa uudestaan samantien takaisin suuhun. Ei siis halua luopua siitä. Tässäkin minun pitäisi olla kovempi, Kerttu kuulemma tarvitsisi pientä kurmoitusta, jotta pysyisi ruodussa. Kurmoituksella en nyt tarkoita, että sitä pitäisi piekseä tai pahoinpidellä, pitäisi vaan muistuttaa että minä määrään täällä ja että töitä on tehtävä kunnolla. Takapakkia otetaan nyt treeneissä ja palataan takaisin niin pitkälle, että tehdään käsiavuilla seuraamista. Lähdetään oikein kunnolla korjaamaan ongelmaa. Meikäläisellä on vaan paha tapa lähteä hyppimään joidenkin vaiheiden yli ja tässä se on sitten kostautunut.

Ollaan otettu seuraavaksi tavoitteeksi BH. En halua sitä suorittaa vain rimaa hipoen läpi vaan oikeasti kunnolla sen suorittaa. Meillä kun ei ole niin paljoa vaihtoehtoja missä kisata, niin siksi motivaatio suorittaa nämä kisat kunnolla on suuri. TK1 mennään sitten joskus hakemaan uusilla säännöillä kun siltä tuntuu.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kertun kanssa on kevät ollut aika kiireistä ja työntäyteistä TOKOrintamalla. Maaliskuussa käytiin hakemassa ensimmäinen ALO1 tulos 178pisteellä.

Tämän jälkeen pidimme kuukauden verran kisataukoa ja vaan olimme. Osin myös oman kouluni ja harjoittelun osalta, kun olin super kiireinen. Mutta yhtäkkiä tulikin sitten taas aika treenata, kun kokeet lähestyi. Saimme paikan SPL Turku Ry:n tokokokeeseen 31.5. Alkoi taas melko aktiivinen treenaus. Harmiksemme rakas magneettipallomme hajosi, joten piti keksiä uusia palkkaustapoja. Huomasi kyllä kun treenit eteni, että kontakti ei ollut niin hyvä kun Kerttu ei saanut ylhäältä palkkaa eikä varsinkaan itse joutunut ottamaan sitä vaan se heitettiin jonnekin. Myös neiti aloitti juoksut huhti-toukokuun vaihteessa ja jännitettiin, että päästäänkö edes kokeisiin. Treenit oli mitä oli siis. Olisi voinut kyllä ottaa itseä niskasta kiinni vähän aikaisemmin, mutta oppia ikä kaikki.

Kun SPL Turun koe lähestyi, sain puhelun, että saimme torstaille 28. päivä koepaikan. Näin vuorokauden varoajalla. Mutta mikäs siinä, lähdettiin Kertun kanssa kokeeseen. Olihan kaksi koetta aika paljon yhdelle viikolle, mutta koska ohjaaja oli kunnianhimoinen ja TK1 kolkutteli jo ovella, niin olihan se pakko lähteä.

Torstai koitti ja Kerttu oli jotenkin jännä. Ollut jo vajaan viikon kuutamolla ja vähän vaisu. Mutta en ollut siihen sitten sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun helteet tulivat. Kertun sain jotenkin hyvään työskentelymoodiin ennen koetta, mutta ei se siltikään ollut oma itsensä. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseen, mutta ALO1 tuli 177,5 pisteellä. 

Kerttu oli todella poikki torstain suorituksen jälkeen, nukkui samassa asennossa samalla paikalla lattialla illasta aamuun. Ajattelin, että pidän Kertulle suoraan kaksi päivää vapaata ja sitten mennään SPL Turun kokeeseen. 

Lauantaina, toisena vapaapäivänäni, mentiin kaverin kanssa koirapuistoon. Oli hieman lämmin ja koirapuistossa oli muitakin koiria. Tällä kertaa kävi jotain todella merkillistä! Jouduin nimittäin poistamaan Kertun pois koirapuistosta sen takia, koska se oli todella väsynyt. Todella merkillistä käytöstä koiralta, jonka kanssa saa olla varuillaan, ettei tule lämpöhalvausta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan kunnolla. Olinhan minä Kerttua seuraillut, mutta en nähnyt sen käytöksessä mitään erityistä huomioitavaa. Vain sen, että on väsynyt.

Päätettiin kuitenkin mennä sunnuntaina tokokokeeseen. Ja meininki oli kyllä niin outoa, että! Koira joka on ennen tarjonnus vapaaehtoisesti seuraamista, ei seurannut ollenkaan! Aivan järkyttävää touhua. Kerttu yritti jopa hihnassa seuraamisessa purra hihnaa. Erittäin merkillistä käytöstä. Saatiin kuin saatiinkin kasaan 156 pistettä ja ALO2 tulos.

Tässä vaiheessa tietysti kävi päässä monet asiat, minkä takia koira käyttäytyi kokeessa näin. Ensitöikseni varasin netistä Kertulle eläinlääkäriajan heti seuraavalle päivälle. Kerttu oli väsynyt, mutta ei kuitenkaan vetäytynyt omiin oloihinsa, eikä ollut kärttyinenkään. Oli hellyyden kipeä ja hakeutui tykö. Käytti kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti, eikä aristellut mitään paikkoja, ei ollut puolieroja. Putsasi värkkiään ahkerasti, mutta ei kuitenkaan pissaillut useasti tai juonut enempää kuin yleensä. Kerttu myös kerjäsi ruokaa. Ristiriitaisia oireita. Kaveri mietti, että jos Kertulla olisi juoksuista aiheutunut raudan puute ja minäpä tietysti koitin antaa sisäelinseosta, mutta ei siitä kauheasti ainakaan näkyvää apua ollut.

Maanantai ja eläinlääkäriaika koitti. Yritin selittää Kertun oireita eläinlääkärille ja vähän ehkä eläinlääkäriä nauratti, kun kerroin mitä Kerttu on tehnyt ja miten on tehnyt ja milloin se on tehnyt sitä ja tätä ja kuinka se on muuttunut ja kuinka se on aina ennen ollut sellainen jne jne jne... Lääkäri päätti sitten mitata lämmön ja ottaa verikokeet, sekä ultara kohdun mahdollisen tulehduksen varalta. Lämpö oli normaali. Pissanäytekin tutkittiin. Ultrassa ei näkynyt merkkejä tulehduksista, myös perna näytti normaalilta. Pissanäyte oli eläinlääkärin mukaan hyvin vahvaa tavaraa ja siinä oli jotain epämääräisiä pieniä kiteitä, mutta ei mitään vakavempaa. Verikokeetkin olivat kunnossa. Joten enää jäi kokeiltavaksi kipulääke ja miten se siihen reagoi. Ei kun rimadylia napaan vain.

Syötin Kertulle rimadylia muutaman päivän, mutta koska siinä ei tapahtunut merkittävää muutosta käytökseen, lopetin sen antamisen. Eläinlääkäri sanoi, että mikäli Kerttu ei reagoi rimadyliin, olisi hyvä suunnata sen jälkeen sydänlääkärille. Kysyin eläinlääkäriltä onko mahdollista, että oireet ovat juoksuihin liittyvää. Ja vastaus oli, että on todella hyvin mahdollista. 

Kaksi viikkoa on nyt kulunut kokeesta ja eläinlääkäristä ja Kerttu alkaa olemaan jo normaalimpi. Kerjää yhä ruokaa ja on nyt leikkisämpi. Veikkaan, että kyseessä oli vain juoksujen jälkeistä masennusta. Näyttää menevän näillä ohi. Mutta jos Kerttu nyt vielä väsähtää ja kun helteet tulevat, niin sitten sydäntutkimuksiin kyllä mennään. Alustavasti mennään nyt näin. 

8.6. alkoi ilmoittautuminen 26.7. järjestettäviin saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoihin ja tottakai sinne oli ilmoittauduttava. Ja paikkahan sinne sitten saatiin. En tiedä milloin olisin niin odottanut ilmoittautumista. Heti kun kello löi 00.00 lähti ilmosähköposti matkaan. Nopeat syö hitaat. Parin päivän päästä tuli sähköpostia, että olisimmeko Kertun kanssa kiinnostuneet osallistumaan SPL Turun joukkueeseen SM-tokoihin. Ja tottakai olimme kiinnostuneet! Etusijalla joukkueeseen olivat 31.5. kisanneet sakemannit. Vaikka Kertun kanssa mokasimme, on meillä silti mahdollisuus päästä osallistumaan joukkueeseen. Vielä ei ole tullut varmistusta, onko joukkue koossa, mutta toivotaan, että saadaan joukkue kasaan. Nyt on ahkeraa ja toivon mukaan suunnitelmallista treenausta luvassa heinäkuuhun saakka. Saatiin kaksi uutta magneettipalloakin, niin eiköhän se treenaaminen tästä lähde taas hyvin käyntiin :)

Kuvista kiitos Janinalle :) (Loving Luumu)

Kontakti oli missä oli, mutta sentään paikka pysyi.

Täyskäännös..... :D

Löytyhän se kontaktikin

Parani kokoajan loppua kohden

Ainakin käännös oikealle oli tiivis

Tällaista sen kuuluisikin olla <3

Ei iloa ilman surua.

Paljon on tapahtunut sitten viime blogipäivityksen. Niin hyvää kuin huonoakin. 

Nana täytti 4 vuotta huhtikuun 19. päivä. Aika kuluu niiiiin nopeasti! Kauhea pentukuume painaa päälle, kun näitä pentukuvia katselee. Oli se vaan niin suloinen karvapallo neljä vuotta sitten.

Turku KV:n ja Kertun ensimmäisen tokokokeen jälkeen pidettiin kuukauden treenitauko ja keskityttiin vaan monipuoliseen liikuntaan ja hauskaan yhdessäoloon. Tauko teki kyllä hyvää. Jossain vaiheessa taukoa ilmoitin Nanan Rauma Showhun 17.5. ja Kertun SPL Turun järjestämään tokokokeeseen 31.5. 

Nanan kanssa keskityttiin tasaisesti massan kasvattamiseen ja näytti kovasti siltä, että Raumalla myös turkkikin olisi täydellinen. Kertun kanssa taas tehtiin yksittäisiä liikkeitä ja keskityttiin rentoon treenaamiseen. Jossain vaiheessa huomasin, että vielä oli ilmoittautuminen auki tokokokeeseen Raisioon 28.5. ja tottakai ilmoitin Kertun myös sinne ja pääsimmekin varasijalle. Kertun koemenestyksestä sitten toisessa postauksessa lisää :)

Rauma Showh koitti ja lähdimme yhdessä Heidin ja Daran (Kowhai Sugar Rush Miracle) sekä Amandan ja Nanan veljenpojan Rudyn (Devoted one's Arctic Ice) kanssa. Yhteensä valkkareita oli ilmoitettu yhteensä 10 kappaletta. Onneksi sää oli hyvä, sillä ulkonäyttely olisi ollut todella ikävä viettää vesisateessa. Tuomarina toimi Attila Czeglédi, Unkarista.Tuomari oli sinänsä mielenkiintoinen, ettei kovinkaan koiriin koskenut. Saatikka hampaita katsonut. Pallit katsoi uroksilta todella hätäisesti. Eräs handleri tuumasi tuomarille, että tämä koira on tottunut siihen, että tuomari katsoo hampaat. Hänen koiransa arvostelussa luki huonosti handlattu, tai jotain vastaavaa. Mielenkiintoinen mies.

 

Nana oli jotenkin laama koko näyttelyn ajan. Sitä ei saanut millään ruoalla tai pallolla syttymään. Mutta se ei sitten ilmeisesti näkynyt tuomarille, sillä Nana nappasi toisen sertinsä Rauma Showsta. Tuloksena oli AVO ERI AVK1 SA PN-1 VSP !!

Huonolle ei hävitty. Nimittäin Nanan velipuoli Koda (Parfait Fleur Tant Mieux) oli ROP. Komea oli kaksikko :)

Kehien jälkeen käytiin ottamassa tottakai kunnon rakennekuvat.

Nanan arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

"Medium sized, elegant bitch. Very feminine but strong enough. Clean cut head, excellent neck. Good front assembly, level topline. Excellent rear angulation. A bit high carried tail. Sound mover."






Kotimatkalla pysähdyttiin Maskussa juoksuttamassa ja uittamassa koiria. Oli kyllä parin päivän hihnalenkkien jälkeen koirilla virtaa juosta ja painaa yhdessä menemään. Valkoinen ei kauaa pysynyt valkoisena..

 

Koska Nanan kanssa on kevät mennyt todella hyvin kaiken osalta, niin olihan se vain ajan kysymys, että jotain suurempaa sattuisi. Tassuvaivat oltiin saatu vihdoinkin kuriin neljän vuoden taistelun jälkeen. Turku KV:ssa saatiin CACIB ja nyt Raumalla oltiin VSP. Kaksi päivää Rauma shown jälkeen silittelin Nanaa illalla ja yhtäkkiä alaselässä hoksasin karvojen seassa jotain kovaa. Ajattelin heti ensimmäisenä, että nyt on kesän ensimmäinen punkki kiinni koirissa. Aloin sitten sukimaan karvoja sivuun ja mitä löysinkään. Hotspot! Selkä täynnä erikokoisia rupia. Ei siinä muu auttanut, kuin ajaa karvat pois. Rupia löytyi aina niskasta hännäntyveen saakka.

Putsasin samantien haavat betadinella. Onneksi hotspot tuli bongattua ajoissa, eikä ruvet olleet kerinneet vielä tulehtua. Alkua oli, mutta ei tarvinnut antibioottikuuria. Betadineläikät hieman suurentaa läikkiä, mutta tuosta kuvasta näkee hyvin, ettei pelkkä karvojen leikkaus täsmäalueelta olisi riittänyt.













Nyt on jo kolme viikkoa kulunut trimmauksesta ja hotspot alkaa olla kokonaan parantunut. Karvakin on lähtenyt kasvamaan yllättävän nopeasti takaisin. Kyllä siellä karvan olla on vaan nättirakenteinen neiti, vaikka itse sanonkin <3

Varsin onnistunut lauantai

Ajattelin tänne nyt kirjoittaa pikaisen päivityksen viime lauantaista. Pitkää päivitystä ei tule, kun parantelen tässä flunssaa ja olen viimeisen parin päivän sisällä niistänyt niin paljon, ettei päässä liiku enää mitään.

Lauantai tosiaan oli kiireinen ja sitä jännättiin jo viikkoja etukäteen. Olin nimittäin buukannut Kertun tokokokeen ja Nanan Turku KV:seen osallistumisen samalle päivälle. Pientä setvimistähän se vaati, mutta avuliaiden ystävien ansiosta molemmat koirat pääsivät osallistumaan menoihinsa. Tästä olen kaikille osallisille kovin kiitollinen, ilman teitä tämä päivä ei olisi onnistunut ollenkaan :)

Aamusta lähdettiin kaverin kanssa tokokokeeseen koirien kanssa. Matkalla pudotin Nanan messukeskukselle ja siitä jatkettiin Kertun kanssa matkaa. Valkkareiden kehät alkoivat sopivasti vähän yli 11 ja Kertun koe 13.30. Päällekäin sitten piruvie menivät. Alokasluokka oli vielä kaikenlisäksi myöhässä. En ehtinyt koko Kertun suoritusta miettiä, saatikka jännittää, kun odotin vain kuulumisia Nanan suorituksesta ja siitä onko meillä kasvattajaryhmää vai ei. Eli pitääkö minun kiiruhtaa heti Kertun suorituksen jälkeen Turun messukeskukseen vai ei.

Loppujen lopuksi jännitys ja odotus palkittiin, kun sain tiedon, että Nana oli ollut AVO ERI AVK1 PN-3 ja sai cacibin. Parfait Fleur sai myös ROP-kasvattajaryhmän tittelin. 

Nana handlerinsa Amandan kanssa. Kuva: Anu Holopainen

Nanan arvostelu:

3 yrs, scissor bite, a very feminin bitch, lovely head & expression, dark eye, richer pigment, syff (?) shoulder angulation, need more strenght in pastern, a bit weak in hock, a dry body nice rear angulation, moves smoothly around.






Kiirettä piti siis. Mutta ei sitä kauaa ehtinyt jännittää, kun alokasluokka alkoi ja Kerttu piti valmistella. Vasta kehääntulotarkastuksessa se jännitys iski ja niinhän siinä sitten kävi, että puntit tutisi koko luoksepäästävyyden ja paikallaolon ajan. Mutta siitäkin hengissä selvittiin. Samoin itse tokosuorituksesta. Olin kovin tyytyväinen Kerttuun, teki hyvin itsensä näköisen suorituksen ja jaksoi hyvin tehdä vaikkei palkkaa saanutkaan saatikka ollut näkyvillä. Ja mikä parasta, se suoritti kaikki liikkeet vaikka pelkäsin kovasti kuluneen viikon perusteella, että liikkeestä seisominen ja hyppy ei kokeessa onnistuisi ollenkaan. Mutta Kerttu yllätti positiivisesti <3 
Koska lähdimme heti suorituksen jälkeen, emmekä odottaneet koko luokan päättymistä, emme saaneet tietää pistemäärää saatikka sijoitusta heti. Mutta onneksi oli paikanpäällä tuttuja jotka ottivat vastaan kisakirjamme luokan päätteeksi, jotta pääsimme lähtemään ajoissa niin, että ehtisin vielä Nanan handlaamaan isoon kehään kasvattajaryhmään. 

Jälkikäteen sain tiedon, että Kerttu sai ALO1 tuloksen 178 pisteellä ja nappasi vielä luokkavoitonkin. Ei olisi paremmin voinut kisaura alkaa!

Lopuksi vielä Kertun koevideo.

Pientä treenipäivitystä...

Olen kovasti miettinyt viimeaikoina meidän treenaamista ja päätinpähän nyt laittaa vähän päivitystä ylös meidän treeneistä, missä ollaan ja mitä ollaan tehty. Paljon on ajatuksia ja mietteitä, varsinkin kun lähestytään taas maastolajikauden alkua. Myös tavoitteet tälle vuodelle mietityttää. Asettaako tavoitteita vaiko ei. Siinäpä vasta kysymys...

Kävin sunnuntaina ystäväni Anun kanssa treenaamassa taas vaihteeksi ja tarkoitus oli tehdä Kertun kanssa jääviä sekä hyppyä. Nanan kanssa taas oli tarkoitus kokeilla Juha Korrin viettiseminaarista saatuja vinkkejä vireen ylläpitämiseen sekä sen jälkeen hömpötellä jotain pientä. Kerttu teki todella hyvässä vireessä ja sopivalla innokkuudella, mutta ensimmäistä kertaa seuraamisessa tuijotettiin pelkkää magneettipalloa eikä otettukaan kontaktia. Pidän siitä, että koira on itse aktiivinen ja vire nousee kokoajan treenien edetessä. Nanan kanssa lähdettiin kokeilemaan sellaista keinoa, että haukutan sitä ja se saa palkan vasta sen jälkeen. Jatkossa ideana olisi, että Nana odottaisi sitä haukkumaan pääsyä mikä taas nostattaisi virettä ja se taas tekisi tokosta/tottiksesta mielenkiintoisempaa. Nanalla kun on ollut ongelmaa mielenkiinnon suhteen, sen mielestä kun toko, varsinkin seuraaminen on hyvin hyvin tylsää. Tässä myös ehkä ohjaajalla on ollut osansa asiaan. Tehtiin vain kaksi toistoa ja jo toisella kerralla Nana oli jo todella hyvin kartalla. Tässä vaiheessa ei tehty vielä mitään liikkeitä, vain käveltiin yhdessä hallia ympäri ja yhtäkkiä tuli käsky haukkua, jonka jälkeen tuli palkka. Se mikä yllätti sunnuntain treeneissä oli se, kuinka fiksu Nana oikeasti on. Ei ihme, että olen saanut hakata päätä seinään Nanan kanssa treenatessa, kun koira on niin nopea oppimaan, ettei tällainen hidas hämäläinen pysy lainkaan perässä. Tein Nanalle kosketusalustaa ja hetken mielijohteesta lähdin opettamaan sitä käymään maahan kosketusalustalle. Tarvittiin vain kaksi käskyä ja Nana rupesi tarjoamaan oikeaan kohtaan maahanmenoa ilman käskyä. Ajatuksena oli lähteä opettamaan Nanalle jälkiesineitä tämän kevään aikana, jotta esineitä voisi alkaa yhdistämään jäljelle ensi kesänä. En usko, että tulee olemaan kovin haastavaa jos meno säilyy samana. On se vaan fiksu <3

Kertun kanssa on nyt vajaa vuoden verran leikitty ja haettu hyvää fiilistä treenaamiseen, sekä etsitty sitä juuri Kertulle sopivaa palkkaa. Ollaan myös oikeastaan saatu aika lailla melkein kaikki ALOkas luokan liikkeet valmiiksi. Ensimmäinen ilmo tokokokeeseen lähtikin ja 13.3. selviää päästäänkö kokeeseen vai ei. Eletään jänniä aikoja :) Kertun treeneistä ja kehityksestä on videomateriaalia onneksi kuvattu ja niistä huomaa todella hyvin koiran kehityksen. Ja ehkä vähän ohjaajankin ;)






Nanan kanssa treeneissä edistyminen ei ole ollut yhtä menestyksekästä, eikä edistymistä ole tullut kovinkaan paljoa. Syy siihen on ollut jatkuvat sairaslomat, pitkät treenitauot sekä ohjaajan hienot tekosyyt. Nanalla on ollut tassuvaivoja vähän väliä, sekä marras-joulukuun vaihteessa tuli nikamalukko selkään, joka on hidastanut menoa. Nanan hallitreenivideoista huomaa, että perusasentoon palautuminen tuottaa vaikeuksia, toki myös poikittaminen on hurjaa, mutta istuminen on vaikean näköistä, mikä johtuu jumeista. Elokuussa vielä seuraamisasento oli suora ja paikka oikea, mutta sitten on sen jälkeen tullut lisää kierroksia ja vähemmän vaatimista. Paljon on työstettävää... :D







Kerttu kävi fysioterapiassa viime torstaina ja suunnitelmissa olisikin tehdä lihaskunto-ohjelma Kertulle, jotta saataisiin kaikkia lihaksia treenattua ja sitä myötä lonkat kestäisi pidempään. Nana taas kävi perjantaina osteopaatilla. Selässä ollut nikamalukko oli aiheuttanut oikeaan kylkeen ja selkään suuria jumeja, selästä puuttui kokonaan joustoa. Myös lantio kiertyi hieman. Näitä lähetään nyt työstämään sitten.


Eilen oli harvinainen keli, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli ihan kiitettävästi. Kerrostaloalueeni väliin oli ilmestynyt sula nurmikaistale, joten enkös minä sitten reippaana lähtenyt tallaamaan ensimmäiset jäljet koirille. Kerttu oli vähän pihalla ja kun ruoka ei sille ole mikään super juttu, jätti se ainakin puolet ruoasta jäljelle. Välillä nuoleskeli nappuloita, mutta jatkoi kuitenkin jäljestystä syömättä. Mielentila oli Kertulla mielestäni aika hyvä. Vauhtia kyllä oli, mutta Kerttu kuitenkin keskittyi ja malttoi syödä silloin tällöin ruokaa. Loppua kohden rupesi Kerttukin hiffaamaan, että mitä siellä jäljellä pitää tehdä.

Nana tiesi heti kun puin jälkivaljaat päälle, että mitä ollaan menossa tekemään. Nana lähti jäljestämään aika vauhdilla, vaikka alussa oli melko hyvässä mielentilassa. Tästä johtuen pieni sivutuuli ja innokkuus veivät pienen valkoisen pois jäljeltä ja siinä sitten odoteltiin hetken aikaa, että jälki taas löydettäisiin ja päästäisiin ajamaan. Hetken Nana siinä pähkäili ja oli vähän hämmentynyt, mutta nopeasti kuono palasi maahan ja jälki löytyi taas. Pientä muistuttelua vaati kuitenkin se, että se liina pysyy siellä takajalkojen välissä, Nana kun tupppasi silloin tällöin jäljestämään kolmella jalalla kun liina häiritsi jalkojen välissä. Myös jäljeltä kävi kaverin koira vahingossa syömässä osan ruoasta, joten tuli nyt sitten kauden ensimmäiseksi jäljeksi melko haastava jälki loppujen lopuksi tehtyä. Itse en kyllä huomannut mistä kohdasta ne ruoat puuttui, Nana jäljesti sen verran tarkasti kuitenkin koko jäljen. Lopputuloksena oli se, että pitää tehdä pidempiä jälkiä ja enemmän toistoja. Ja opetella kävelemään suoraan!

Kyllä noista molemmista vielä jälkikoirat saadaan, ei ne ihan toivottomia tapauksia ole :)
Postauksesta tulikin aika videopainoitteinen, mutta ei se haittaa. Kerrankin on videoita mitä laittaa! Ja onhan se ihan kiva huomata kehitystä, kun katselee näitä videoita :)

Vuoden 2014 kohokohdat

Postaus tulee vähän myöhässä. Kaikki muut tekivät tämän postauksen jo muutama viikko sitten, sillä välin kun meikäläinen painoi niska limassa duunia työharjoittelun merkeissä eläinkaupassa. Päivät olivat pitkiä, varsinkin kun matkoihin kului tunti per suunta. Mutta itse työ oli todella antoisaa. Mutta ei siitä sen enempää, nyt palataan takaisin otsikon aiheeseen.

Vuosi 2014 oli todella tapahtumarikas, joten listaan tähän nyt menneen vuoden kohokohtia:

Yksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden harrastuksista, jota tuli kokeiltua Nanan kanssa :)

- Tammikuun 31. päivä epävirallisesti koulu loppui ja kennel11-luokka hajaantui kukin omaan suuntaansa. Koska tulevaisuus oli minulle vielä avoin, päätin jäädä Kannukseen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Siellä tulikin sitten treenattua ja harrasteltua yhtä sun toista ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa.



- Syksyllä 2013 tuli oltua mukana projektissa, jossa kuvattiin koululle esittelyvideo kennellinjasta. Syy miksi tämä "ihana" video pääsee mukaan tälle listalle on se, etten ikimaailmassa normaalisti tällaiseen osalistuisi, mutta jotenkin vain päädyin sinne. Tämä video julkaistiin 18.2.2014

- Helmikuun 20. päivä koitti se päivä, kun Kerttu lähti jatkamaan oppaan opintojaan Seinäjoelle. Monenlaiset tunteet seilasivat läpi ja kämppä tuntui tyhjältä. Nanakin oli vähän sekaisin, kun "pikkusisko" lähti maailmalle. Olin kuitenkin ylpeä Kertusta, koska se sopi tulevaan työhönsä todella hyvin.

- Huhtikuussa lähdin työharjoitteluun Koirakoulu Kompassille Nanan kanssa. Nana sai tosin viettää luksuslomaa iskän tädin hellässä huomassa Laajasalossa sillä aikaa, kun itse reissasin päivittäin toiselle puolelle Helsinkiä. Kerttua oli edelleen ikävä, mutta elämä jatkoi kulkuaan. Kunnes 25. huhtikuuta tuli puhelu Kertun kouluttajalta. Kerttu oli käynyt luustokuvissa siskonsa kanssa. "Kerttu on nyt kuvattu. Kyynärät on priimaa, samoin selkä, mutta sitten ne lonkat..." Olin varma, että nyt se Kerttu pitää pöydälle lopettaa, varmasti lonkat niin sökönä. Mutta ei sitä sitten tarvinnutkaan. Kertun kouluttajakin oli niin shokissa asiasta, että miettii vielä tuleeko opasta vai saanko koiran itselleni. Asia varmistuisi kunhan kennelliitolta tulisi viralliset lonkkatulokset. Viikon päivät siinä meni ja kennelliiton päätös lonkista oli D/E. Tulos oli yllättävä, koska kuvaava ell oli arvioinut huonomman lonkan D:ksi ja paremman lonkat joko B tai C. Mutta tällä päätöksellä Kertusta ei tullut työkoiraa ja se pääsi muuttamaan takaisin meidän laumaan pitämään hurjan saksanpaimenen paikkaa <3


- 30.5 koitti päivä, kun sain todistuksen käsiini ja valmistuin eläintenhoitajaksi. Hienoahan se oli. Varsinkin kun sain maailman parhaimman valmistujaislahjan; Kertun <3

- 2.6. Matka jatkui Raisioon, kohti uutta vaihetta elämässä. Mitään työpaikkaa ei vielä ollut, eikä muitakaan suunnitelmia, mutta kaikki ajallaan. Tarkoitus oli muuttaa Turkuun, mutta Raisiossa oli tarjolla iso yksiö halvalla vuokralla ja ei niin keskustassa, joten lenkkeilymahdollisuuksiakin on. Eikä siitä ollut Turkuun matkaa kuin 8km.





- Olin monesti miettinyt, vienkö Nanan luonnetestiin vai en. Kuitenkin huomasin, että valkkareille suunnattuun luonnetestiin olisi yksi paikka vapaana peruutuksen vuoksi. Siinä sitten vkon varoitusajalla ilmoitin Nanan luonnetestiin. Testi pidettiin Kaarinassa 12.7. ja tuomareina oli Tarja Matsuoi ja Jorma Lankinen. Itse olin testiin kovin tyytyväinen, vaikkei testi mennytkään läpi laukausten vuoksi. Pisteitä Nana sai kasaan 144. Sain testistä mitä hainkin ja Nana yllätti positiivisesti. Tuomarit osasivat myös hyvin lukea koiraa. Nanan testivideot voit löytää TÄÄLTÄ. 


- Lokakuussa aloitin Raision aikuiskoulutuskeskuksessa liiketalouden opinnot, tarkoituksena valmistua asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi. Olin tarpeeksi työttömänä pyöritellyt peukaloita ja ajattelin, että suorittamalla tutkinnon, saattaisin päästä oman alan töihin paremmin, kuten esimerkiksi eläinkauppaan. 


Loppuvuotta kohden tahti hidastui ja elämä Raisiossa alkoi tasaantua. Kavereita tuli sekä koirapuolelta, että muualtakin. Olin tyytyväinen kuinka hyvin koirat ovat sopeutuneet elämään uudessa kaupungissa. Mietin monesti, että oliko muutto Raisioon hyvä ratkaisu ja vähän sitä mietin, että pitäisiköhän sitä muuttaa takaisin pohjanmaalle, Kannuksessa kun tykkäsin kovasti olla. Mutta nyt kun täällä on jo 7 kuukautta asuttu, niin kyllä täällä vaan viihtyy :)

Lopuksi vielä kuvasaastetta sekä loppuvuodelta 2014 että alkuvuodesta 2015.

Dara, Nana ja Kerttu

Mitä isompi, sen parempi :D

Kerttu, Nana ja Nanan veljenpoika Rudy

Tofu The Corgi, Nana ja Kertun uusi ystävä :)

K: S. Junnila

Pallohullu <3 K: S. Junnila

Meni siinä 3,5 vuotta, ennenkuin Nanan tyyni ulkokuori murtui ja nyt siitä on tullut aika vallaton :D
K: S. Junnila

Ensimmäinen voitto ikinä tuli Turussa järjestetyistä mätsäreistä
 Nanan ollessa PUN1 ja loppujen lopuksi BIS1 ! K: S. Junnila

Jotkut sanoo, että saksanpaimenkoirat on fiksuja koiria. Aina ei uskoisi...
K: S. Junnila