Varsin onnistunut lauantai

Ajattelin tänne nyt kirjoittaa pikaisen päivityksen viime lauantaista. Pitkää päivitystä ei tule, kun parantelen tässä flunssaa ja olen viimeisen parin päivän sisällä niistänyt niin paljon, ettei päässä liiku enää mitään.

Lauantai tosiaan oli kiireinen ja sitä jännättiin jo viikkoja etukäteen. Olin nimittäin buukannut Kertun tokokokeen ja Nanan Turku KV:seen osallistumisen samalle päivälle. Pientä setvimistähän se vaati, mutta avuliaiden ystävien ansiosta molemmat koirat pääsivät osallistumaan menoihinsa. Tästä olen kaikille osallisille kovin kiitollinen, ilman teitä tämä päivä ei olisi onnistunut ollenkaan :)

Aamusta lähdettiin kaverin kanssa tokokokeeseen koirien kanssa. Matkalla pudotin Nanan messukeskukselle ja siitä jatkettiin Kertun kanssa matkaa. Valkkareiden kehät alkoivat sopivasti vähän yli 11 ja Kertun koe 13.30. Päällekäin sitten piruvie menivät. Alokasluokka oli vielä kaikenlisäksi myöhässä. En ehtinyt koko Kertun suoritusta miettiä, saatikka jännittää, kun odotin vain kuulumisia Nanan suorituksesta ja siitä onko meillä kasvattajaryhmää vai ei. Eli pitääkö minun kiiruhtaa heti Kertun suorituksen jälkeen Turun messukeskukseen vai ei.

Loppujen lopuksi jännitys ja odotus palkittiin, kun sain tiedon, että Nana oli ollut AVO ERI AVK1 PN-3 ja sai cacibin. Parfait Fleur sai myös ROP-kasvattajaryhmän tittelin. 

Nana handlerinsa Amandan kanssa. Kuva: Anu Holopainen

Nanan arvostelu:

3 yrs, scissor bite, a very feminin bitch, lovely head & expression, dark eye, richer pigment, syff (?) shoulder angulation, need more strenght in pastern, a bit weak in hock, a dry body nice rear angulation, moves smoothly around.






Kiirettä piti siis. Mutta ei sitä kauaa ehtinyt jännittää, kun alokasluokka alkoi ja Kerttu piti valmistella. Vasta kehääntulotarkastuksessa se jännitys iski ja niinhän siinä sitten kävi, että puntit tutisi koko luoksepäästävyyden ja paikallaolon ajan. Mutta siitäkin hengissä selvittiin. Samoin itse tokosuorituksesta. Olin kovin tyytyväinen Kerttuun, teki hyvin itsensä näköisen suorituksen ja jaksoi hyvin tehdä vaikkei palkkaa saanutkaan saatikka ollut näkyvillä. Ja mikä parasta, se suoritti kaikki liikkeet vaikka pelkäsin kovasti kuluneen viikon perusteella, että liikkeestä seisominen ja hyppy ei kokeessa onnistuisi ollenkaan. Mutta Kerttu yllätti positiivisesti <3 
Koska lähdimme heti suorituksen jälkeen, emmekä odottaneet koko luokan päättymistä, emme saaneet tietää pistemäärää saatikka sijoitusta heti. Mutta onneksi oli paikanpäällä tuttuja jotka ottivat vastaan kisakirjamme luokan päätteeksi, jotta pääsimme lähtemään ajoissa niin, että ehtisin vielä Nanan handlaamaan isoon kehään kasvattajaryhmään. 

Jälkikäteen sain tiedon, että Kerttu sai ALO1 tuloksen 178 pisteellä ja nappasi vielä luokkavoitonkin. Ei olisi paremmin voinut kisaura alkaa!

Lopuksi vielä Kertun koevideo.

Pientä treenipäivitystä...

Olen kovasti miettinyt viimeaikoina meidän treenaamista ja päätinpähän nyt laittaa vähän päivitystä ylös meidän treeneistä, missä ollaan ja mitä ollaan tehty. Paljon on ajatuksia ja mietteitä, varsinkin kun lähestytään taas maastolajikauden alkua. Myös tavoitteet tälle vuodelle mietityttää. Asettaako tavoitteita vaiko ei. Siinäpä vasta kysymys...

Kävin sunnuntaina ystäväni Anun kanssa treenaamassa taas vaihteeksi ja tarkoitus oli tehdä Kertun kanssa jääviä sekä hyppyä. Nanan kanssa taas oli tarkoitus kokeilla Juha Korrin viettiseminaarista saatuja vinkkejä vireen ylläpitämiseen sekä sen jälkeen hömpötellä jotain pientä. Kerttu teki todella hyvässä vireessä ja sopivalla innokkuudella, mutta ensimmäistä kertaa seuraamisessa tuijotettiin pelkkää magneettipalloa eikä otettukaan kontaktia. Pidän siitä, että koira on itse aktiivinen ja vire nousee kokoajan treenien edetessä. Nanan kanssa lähdettiin kokeilemaan sellaista keinoa, että haukutan sitä ja se saa palkan vasta sen jälkeen. Jatkossa ideana olisi, että Nana odottaisi sitä haukkumaan pääsyä mikä taas nostattaisi virettä ja se taas tekisi tokosta/tottiksesta mielenkiintoisempaa. Nanalla kun on ollut ongelmaa mielenkiinnon suhteen, sen mielestä kun toko, varsinkin seuraaminen on hyvin hyvin tylsää. Tässä myös ehkä ohjaajalla on ollut osansa asiaan. Tehtiin vain kaksi toistoa ja jo toisella kerralla Nana oli jo todella hyvin kartalla. Tässä vaiheessa ei tehty vielä mitään liikkeitä, vain käveltiin yhdessä hallia ympäri ja yhtäkkiä tuli käsky haukkua, jonka jälkeen tuli palkka. Se mikä yllätti sunnuntain treeneissä oli se, kuinka fiksu Nana oikeasti on. Ei ihme, että olen saanut hakata päätä seinään Nanan kanssa treenatessa, kun koira on niin nopea oppimaan, ettei tällainen hidas hämäläinen pysy lainkaan perässä. Tein Nanalle kosketusalustaa ja hetken mielijohteesta lähdin opettamaan sitä käymään maahan kosketusalustalle. Tarvittiin vain kaksi käskyä ja Nana rupesi tarjoamaan oikeaan kohtaan maahanmenoa ilman käskyä. Ajatuksena oli lähteä opettamaan Nanalle jälkiesineitä tämän kevään aikana, jotta esineitä voisi alkaa yhdistämään jäljelle ensi kesänä. En usko, että tulee olemaan kovin haastavaa jos meno säilyy samana. On se vaan fiksu <3

Kertun kanssa on nyt vajaa vuoden verran leikitty ja haettu hyvää fiilistä treenaamiseen, sekä etsitty sitä juuri Kertulle sopivaa palkkaa. Ollaan myös oikeastaan saatu aika lailla melkein kaikki ALOkas luokan liikkeet valmiiksi. Ensimmäinen ilmo tokokokeeseen lähtikin ja 13.3. selviää päästäänkö kokeeseen vai ei. Eletään jänniä aikoja :) Kertun treeneistä ja kehityksestä on videomateriaalia onneksi kuvattu ja niistä huomaa todella hyvin koiran kehityksen. Ja ehkä vähän ohjaajankin ;)






Nanan kanssa treeneissä edistyminen ei ole ollut yhtä menestyksekästä, eikä edistymistä ole tullut kovinkaan paljoa. Syy siihen on ollut jatkuvat sairaslomat, pitkät treenitauot sekä ohjaajan hienot tekosyyt. Nanalla on ollut tassuvaivoja vähän väliä, sekä marras-joulukuun vaihteessa tuli nikamalukko selkään, joka on hidastanut menoa. Nanan hallitreenivideoista huomaa, että perusasentoon palautuminen tuottaa vaikeuksia, toki myös poikittaminen on hurjaa, mutta istuminen on vaikean näköistä, mikä johtuu jumeista. Elokuussa vielä seuraamisasento oli suora ja paikka oikea, mutta sitten on sen jälkeen tullut lisää kierroksia ja vähemmän vaatimista. Paljon on työstettävää... :D







Kerttu kävi fysioterapiassa viime torstaina ja suunnitelmissa olisikin tehdä lihaskunto-ohjelma Kertulle, jotta saataisiin kaikkia lihaksia treenattua ja sitä myötä lonkat kestäisi pidempään. Nana taas kävi perjantaina osteopaatilla. Selässä ollut nikamalukko oli aiheuttanut oikeaan kylkeen ja selkään suuria jumeja, selästä puuttui kokonaan joustoa. Myös lantio kiertyi hieman. Näitä lähetään nyt työstämään sitten.


Eilen oli harvinainen keli, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli ihan kiitettävästi. Kerrostaloalueeni väliin oli ilmestynyt sula nurmikaistale, joten enkös minä sitten reippaana lähtenyt tallaamaan ensimmäiset jäljet koirille. Kerttu oli vähän pihalla ja kun ruoka ei sille ole mikään super juttu, jätti se ainakin puolet ruoasta jäljelle. Välillä nuoleskeli nappuloita, mutta jatkoi kuitenkin jäljestystä syömättä. Mielentila oli Kertulla mielestäni aika hyvä. Vauhtia kyllä oli, mutta Kerttu kuitenkin keskittyi ja malttoi syödä silloin tällöin ruokaa. Loppua kohden rupesi Kerttukin hiffaamaan, että mitä siellä jäljellä pitää tehdä.

Nana tiesi heti kun puin jälkivaljaat päälle, että mitä ollaan menossa tekemään. Nana lähti jäljestämään aika vauhdilla, vaikka alussa oli melko hyvässä mielentilassa. Tästä johtuen pieni sivutuuli ja innokkuus veivät pienen valkoisen pois jäljeltä ja siinä sitten odoteltiin hetken aikaa, että jälki taas löydettäisiin ja päästäisiin ajamaan. Hetken Nana siinä pähkäili ja oli vähän hämmentynyt, mutta nopeasti kuono palasi maahan ja jälki löytyi taas. Pientä muistuttelua vaati kuitenkin se, että se liina pysyy siellä takajalkojen välissä, Nana kun tupppasi silloin tällöin jäljestämään kolmella jalalla kun liina häiritsi jalkojen välissä. Myös jäljeltä kävi kaverin koira vahingossa syömässä osan ruoasta, joten tuli nyt sitten kauden ensimmäiseksi jäljeksi melko haastava jälki loppujen lopuksi tehtyä. Itse en kyllä huomannut mistä kohdasta ne ruoat puuttui, Nana jäljesti sen verran tarkasti kuitenkin koko jäljen. Lopputuloksena oli se, että pitää tehdä pidempiä jälkiä ja enemmän toistoja. Ja opetella kävelemään suoraan!

Kyllä noista molemmista vielä jälkikoirat saadaan, ei ne ihan toivottomia tapauksia ole :)
Postauksesta tulikin aika videopainoitteinen, mutta ei se haittaa. Kerrankin on videoita mitä laittaa! Ja onhan se ihan kiva huomata kehitystä, kun katselee näitä videoita :)

Vuoden 2014 kohokohdat

Postaus tulee vähän myöhässä. Kaikki muut tekivät tämän postauksen jo muutama viikko sitten, sillä välin kun meikäläinen painoi niska limassa duunia työharjoittelun merkeissä eläinkaupassa. Päivät olivat pitkiä, varsinkin kun matkoihin kului tunti per suunta. Mutta itse työ oli todella antoisaa. Mutta ei siitä sen enempää, nyt palataan takaisin otsikon aiheeseen.

Vuosi 2014 oli todella tapahtumarikas, joten listaan tähän nyt menneen vuoden kohokohtia:

Yksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden harrastuksista, jota tuli kokeiltua Nanan kanssa :)

- Tammikuun 31. päivä epävirallisesti koulu loppui ja kennel11-luokka hajaantui kukin omaan suuntaansa. Koska tulevaisuus oli minulle vielä avoin, päätin jäädä Kannukseen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Siellä tulikin sitten treenattua ja harrasteltua yhtä sun toista ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa.



- Syksyllä 2013 tuli oltua mukana projektissa, jossa kuvattiin koululle esittelyvideo kennellinjasta. Syy miksi tämä "ihana" video pääsee mukaan tälle listalle on se, etten ikimaailmassa normaalisti tällaiseen osalistuisi, mutta jotenkin vain päädyin sinne. Tämä video julkaistiin 18.2.2014

- Helmikuun 20. päivä koitti se päivä, kun Kerttu lähti jatkamaan oppaan opintojaan Seinäjoelle. Monenlaiset tunteet seilasivat läpi ja kämppä tuntui tyhjältä. Nanakin oli vähän sekaisin, kun "pikkusisko" lähti maailmalle. Olin kuitenkin ylpeä Kertusta, koska se sopi tulevaan työhönsä todella hyvin.

- Huhtikuussa lähdin työharjoitteluun Koirakoulu Kompassille Nanan kanssa. Nana sai tosin viettää luksuslomaa iskän tädin hellässä huomassa Laajasalossa sillä aikaa, kun itse reissasin päivittäin toiselle puolelle Helsinkiä. Kerttua oli edelleen ikävä, mutta elämä jatkoi kulkuaan. Kunnes 25. huhtikuuta tuli puhelu Kertun kouluttajalta. Kerttu oli käynyt luustokuvissa siskonsa kanssa. "Kerttu on nyt kuvattu. Kyynärät on priimaa, samoin selkä, mutta sitten ne lonkat..." Olin varma, että nyt se Kerttu pitää pöydälle lopettaa, varmasti lonkat niin sökönä. Mutta ei sitä sitten tarvinnutkaan. Kertun kouluttajakin oli niin shokissa asiasta, että miettii vielä tuleeko opasta vai saanko koiran itselleni. Asia varmistuisi kunhan kennelliitolta tulisi viralliset lonkkatulokset. Viikon päivät siinä meni ja kennelliiton päätös lonkista oli D/E. Tulos oli yllättävä, koska kuvaava ell oli arvioinut huonomman lonkan D:ksi ja paremman lonkat joko B tai C. Mutta tällä päätöksellä Kertusta ei tullut työkoiraa ja se pääsi muuttamaan takaisin meidän laumaan pitämään hurjan saksanpaimenen paikkaa <3


- 30.5 koitti päivä, kun sain todistuksen käsiini ja valmistuin eläintenhoitajaksi. Hienoahan se oli. Varsinkin kun sain maailman parhaimman valmistujaislahjan; Kertun <3

- 2.6. Matka jatkui Raisioon, kohti uutta vaihetta elämässä. Mitään työpaikkaa ei vielä ollut, eikä muitakaan suunnitelmia, mutta kaikki ajallaan. Tarkoitus oli muuttaa Turkuun, mutta Raisiossa oli tarjolla iso yksiö halvalla vuokralla ja ei niin keskustassa, joten lenkkeilymahdollisuuksiakin on. Eikä siitä ollut Turkuun matkaa kuin 8km.





- Olin monesti miettinyt, vienkö Nanan luonnetestiin vai en. Kuitenkin huomasin, että valkkareille suunnattuun luonnetestiin olisi yksi paikka vapaana peruutuksen vuoksi. Siinä sitten vkon varoitusajalla ilmoitin Nanan luonnetestiin. Testi pidettiin Kaarinassa 12.7. ja tuomareina oli Tarja Matsuoi ja Jorma Lankinen. Itse olin testiin kovin tyytyväinen, vaikkei testi mennytkään läpi laukausten vuoksi. Pisteitä Nana sai kasaan 144. Sain testistä mitä hainkin ja Nana yllätti positiivisesti. Tuomarit osasivat myös hyvin lukea koiraa. Nanan testivideot voit löytää TÄÄLTÄ. 


- Lokakuussa aloitin Raision aikuiskoulutuskeskuksessa liiketalouden opinnot, tarkoituksena valmistua asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi. Olin tarpeeksi työttömänä pyöritellyt peukaloita ja ajattelin, että suorittamalla tutkinnon, saattaisin päästä oman alan töihin paremmin, kuten esimerkiksi eläinkauppaan. 


Loppuvuotta kohden tahti hidastui ja elämä Raisiossa alkoi tasaantua. Kavereita tuli sekä koirapuolelta, että muualtakin. Olin tyytyväinen kuinka hyvin koirat ovat sopeutuneet elämään uudessa kaupungissa. Mietin monesti, että oliko muutto Raisioon hyvä ratkaisu ja vähän sitä mietin, että pitäisiköhän sitä muuttaa takaisin pohjanmaalle, Kannuksessa kun tykkäsin kovasti olla. Mutta nyt kun täällä on jo 7 kuukautta asuttu, niin kyllä täällä vaan viihtyy :)

Lopuksi vielä kuvasaastetta sekä loppuvuodelta 2014 että alkuvuodesta 2015.

Dara, Nana ja Kerttu

Mitä isompi, sen parempi :D

Kerttu, Nana ja Nanan veljenpoika Rudy

Tofu The Corgi, Nana ja Kertun uusi ystävä :)

K: S. Junnila

Pallohullu <3 K: S. Junnila

Meni siinä 3,5 vuotta, ennenkuin Nanan tyyni ulkokuori murtui ja nyt siitä on tullut aika vallaton :D
K: S. Junnila

Ensimmäinen voitto ikinä tuli Turussa järjestetyistä mätsäreistä
 Nanan ollessa PUN1 ja loppujen lopuksi BIS1 ! K: S. Junnila

Jotkut sanoo, että saksanpaimenkoirat on fiksuja koiria. Aina ei uskoisi...
K: S. Junnila

Helsinki Winner ja Voittaja 2014

Joka vuotiseen perinteeseen kuuluu Messarissa käynti ja tänäkin vuonna tuli vietettyä vkonloppu kehän laidalla valkoisia seuraillen. Eihän me siellä koskaan pärjätä, mutta mennään joka vuosi kuitenkin. Se on tapahtuma, jossa tapaa niitä tuttuja joita ei erinäisistä syistä muuten tule tavattua.

Joka vuosi marraskuussa alkaa se kauhea kriisi, kun ei ole sopivaa puvuntakkia tai suoria housuja, eikä näyttelyhihna ole sopiva tai pahimmassa tapauksessa sitä ei löydy ollenkaan. Rokotustodistukset ym. tärkeät paperit pistetään paikkaan jossa ne on varmasti tallessa ja ne tarkistetaan kuukauden aikana monta kertaa, että ovathan varmasti siellä. Huomasin myös tänä marraskuuna sen, että mitä lähemmäs näyttelyä mentiin, sitä enemmän piti koiralle hommata erilaisia herkkuja mukaan reissuun "jos sille ei vaikka kehässä kelpaakaan se eilen ostettu", mikä oli todella tyhmästi ajateltu koirasta joka on niin ahne, että varastaa heti jos vaan se on mahdollista ja kaiken mitä vaan irti saa. 

Lauantaiaamuna lähdettiin aamulla aikaisin kaverin ja koirien kanssa ajelemaan Raisiosta kohti Helsinkiä. Matkalla poimittiin yksi valkkarikasvattaja kyytiinkin ja voi että se menomatka sujui nopeasti, kun puhua pälätettiin jalostuksesta, sukutauluista, ominaisuuksista, potentiaalisista koirista jne jne... Lista on loputon. 
Lauantaina valkkareita oli ilmoitettu 49kpl, tuomarina toimi belgien erikoistuomari Antti nieminen. Tuomari oli tiukka, arvosteluskaala oli EVA:sta ERI:in saakka, ei todellakaan mikään ERI-automaatti. Seisottikin niin pitkään kehässä. Nana pudotti edellisenä iltana pesun yhteydessä kaikki minun niin säästämät karvat ja oli aika bikineissä kehässä. Ja arvostelu oli kyllä sen mukainen.

"3,5v. keskikokoinen, hieman pitkä vaikutelma, hieman laskeva lantio ja ylikulmautunut takaa, liikkuu hyvin, hyvä rintakehä, hieman silkkimäinen valkoinen turkki, rodunomainen pää, löysät huulet, koira kaipaa lihasmassaa, avoin ja luoksepäästävä."

Tuloksena: AVO EH AVK 3

Sunnuntaina lähtö oli sitten taas vieläkin aikaisemmin kohti Helsinkiä. Tällä kertaa mukaan tuli Nanan veljenpojan omistaja. Tälle päivälle olikin sitten ilmoittautunut valkkareita huimat 64 kpl, tuomarina Ruth Wagner, Luxemburgista. Mukava nainen, mutta kuuli Nanan iän väärin enkä sitä siinä härdellissä sitten tajunnut korjata. Arvostelu kuitenkin sopi jotenkin hyvin 2,5 vuotiaalle koiralle.


"2,5 years old. Nice head & expression, no forechest, ribcage has to mature. Good topline, enough angulation in front, good behind. The movements is too loose and needs to settle."

Tuloksena: AVO EH

Kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan sunnuntaille, saatiin KP ja oltiin kolmansia. Tuomari piti koiristamme, mutta liian suuri kokoero häiritsi kokonaisvaikutelmaa. Toisinsanoen Nana oli liian pieni ja bikineissä muihin verrattuna :D Toki siihen saattoi myös vaikuttaa se, että koiria oli ryhmässä kolmesta eri yhdistelmästä.

Vasemmalta lähtien velipuoli Koda, täyssisko Rianna, Nana ja siskopuoli Kira.

Vkonloppu oli kaikin puolin mukava ja Kertulle toinkin tuliaisena ihkaoman kompaktimman kokoisen purutyynyn. Kerttu vietti vkonlopun juoksuisena Sariannan hoidossa. Siitäkin neidistä on kasvanut niin etevä neiti että! Ja alkaa se kroppakin jo pikkuhiljaa aikuistua. Pää sillä edelleen on kyllä pieni muuhun kroppaan nähden ja häntä ylipitkä, mutta ne on pikkujuttuja.. :D

Kerttu 2v 2kk <3

Kuva: S. Junnila

Pakko loppuun vielä hehkuttaa, että nyt meistä on tullut nyt Kertun kanssa sitten truutreenaajia! ;) Saimpas nimittäin joululahjaksi Sariannalta magneettipallon! Tällä pallolla me pistetään Kertun kanssa seuraaminen ruotuun. BH-kokeeseen pitäis tähdätä sitten ensi vuonna. Tekniikkaa pitää vielä hioa, mutta onneksi koiralla sentään haluja ja tahtoa työskentelyyn riittää :)

Valkoinen lauantai pohjanmaalla.

Meillä oli tuossa vko sitten lauantaina hieman erilainen päivä. Eikä vain hieman. Lähdettiin aamulla seitsemältä matkustamaan kohti Seinäjokea ja Lapuaa. Päivän ohjelmaan kuului aamupäivästä pikatreenit Seinäjoella kaverin ja hänen valkkarinsa kanssa sekä sen jälkeen klo. 13 eteenpäin Kennel Parfait Fleurin kasvattajapäivä, jonne tuli yhteensä 18 valkoista. 

Aamupäivän treeneissä olin ajatellut, että Kertun kanssa treenaisin enemmänkin ja väsyttäisin sen jotta se jaksaisi sitten vaan olla ja turisteilla kun minä hengailen Nanan kanssa muiden valkosten seassa. Toisin kuitenkin kävi. Treenattiinhan me vähäsen, mutta enemmän sitä tuli juoruiltua ja vaan leikittyä koirien kanssa. Mutta silti se oli mukava tuntinen mikä siinä Seinäjoen aseman läheisessä puistossa vietettiin. Ensi kerralla pitää varata aikaa sekä jutusteluun että siihen treenaamiseen! :)

Häntä; se vaan on se Nanan tunnusmerkki :D

Seinäjoelta jatkui matka ratatöiden takia bussilla kohti Lapuaa. Kovasti muut matkustajat ihmettelivät kuinka kaksi isoa koiraa matkustaa bussissa, mutta koirat ei olleet moksiskaan. Hyvin on ehdollistunut, että julkisissa kulkuneuvoissa vaan ollaan ja nukutaan. Kasvattajapäivä pidettiin Lapuan raviradalla. Sinne saapuessamme oli jo valkoisia mukavasti paikalla, pari täyssisarusta ja paljon sisaruspuolia.

Velipuoli Koda ja Nana

Paparazzi ja assistentti 

Päivän ohjelmassa oli jäljen tekemistä, näyttelyitä sekä Lapuan raunioradalla hakuun tutustumista, mutta ennenkaikkea mukavaa yhdessäolemista. Tallasin Nanalle n. 200 askeleen jäljen pitkälle nurmelle, jokaisella askeleella vielä ruoka. Käytin tällä kertaa keitettyjä porsaan fileesuikaleita jäljellä. Oli ehkä hieman huono vaihtoehto sinänsä, kun vihreestä nurmesta erottui melko hyvin vaaleat lihapalat. Jätin jäljen vanhenemaan ja lähdin takaisin muiden seuraan. Luvassa oli hieman näyttelytreenejä. Nanan siskon lapset (PF V-pentueesta) harjoittelivat seisomista ja kehässä ravaamista. Kyllä siinä niiden touhuja katsellessa vaan se pentukuume taas kasvoi kasvamistaan. Ehkä meillekin vielä joskus tulee se kolmas koiralapsi. Kyselin kasvattajalta hieman seisottamiseen vinkkejä ja niitä sainkin. Tästä on hyvä jatkaa treenejä Helsingin messukeskuksen koiranäyttelyä varten. Kuukauden verran vielä aikaa treenata. 

Nana 3,5 vuotta <3

Jälkeä ja haun alkeita meille oli opastamassa Liisukka Kattelus. Apuja ei ihan hirveästi saatu, kun 18 koirakosta kolme oli harrastavia ja kaikki muut alottelijoita, mutta vinkkejä saatiin juuri niihin asioihin mihin tarvittiinkin. Nanalla oli ainakin viiden kuukauden tauko viime jäljeltä ja odotin missä vaiheessa meidän jälki on, muistaako Nana mitään. Mutta tauko oli ilmeisesti tehnyt hyvää. Koira oli hyvässä vireessä, lähti paalulta hyvin askel askeleelta. Nana meni nätisti askel askeleelta koko jäljen, muutamia hyppyjä oli, mutta ei mitään suurta. Ohjaaja jäi joskus vain ihastelemaan koiran hienoa jäljestämistä ja unohti ohjata, jolloin mopo meinasi karata käsistä. Joten vika taas hihnan toisessa päässä :D Mutta se oli kyllä jännä huomata kuinka monta erilaista tapaa on opettaa jälkeä koiralle. Itse olin oppinut tavan, että koira toimii itsenäisesti jäljellä ja jos koira hukkaa jäljen niin siinä ootellaan vaikka puoli päivää jotta koira itse tajuaa lähteä etsimään jälkeä uudestaan ja ajamaan sitä. Mutta Liisukan kanssa mentiin auttaen. Jos Nana jätti askeleen välistä, liisukka pysäytti liinan ja näytti missä välistä jäänyt askel oli. Ohjaaja oli taas myöhässä ja ihasteli koiran jäljestystä eikä keskittynyt ohjaamiseen.. Tavoitteenahan meillä on joskus kisata erikoisjäljellä, mutta saas nyt nähdä. Täällä Raisiossa ja Turun seudulla muutenkin näyttäis vähän siltä, että talvea ei tule, joten jälkikausi kestäis nähtävästi ympäri vuoden. Joten puitteet jäljen harrastamiseen on hyvät. 

Raunioilla Nana oli elementissään. Häntä pystyssä se oli jo raunioihin tutustuessa oikeassa mielentilassa, "missä ukko". Piilot olivat yksinkertaisia, mutta haastavassa maastossa ilmaiseminen oli haastavaa, mutta silti sieltä saatiin hyviä ilmaisuja. Kaksi kertaa päästiin hakemaan ukkoa ja Nana oli niin innoissaan. Se niin tykkää hausta. 

Päivä oli pitkä ja raskas, mutta silti todella kiva ja antoisa. Sekä koirat että ohjaaja latasi akkuja koko seuraavan päivän. 

Lainasin kaverilta kameraan objektiivia tätä lauantaita varten, joten pitihän siitä ottaa kaikki ilo irti. Kuvaajalla oli kyllä enemmän tahtoa ja halua kuin taitoja, mutta niinhän ne sanoo, että harjoitus tekee mestarin..

Kerttu, Nana ja Nanan veljenpoika Rudy

Herra Hai sai heti kyytiä.. 

Tuosta viimeisestä kuvasta on mainittava sen verran, että Nana on käyttäytynyt yli viikon verran todella oudosti. Se on todella leikkisä, niin Kerttua kuin minua kohtaan. Ennen se ei ole Kertun kanssa sen kummemmin leikkinyt, ehkä joskus innostunut vähäsen, mutta se loppuu todella lyhyeen. Nyt Nana jahtaa Kerttua tai yllyttää sitä leikkimään, vetää lelua Kertun kanssa niin sisällä kuin ulkonakin ja lenkilläkin revitään hihnaa aina kun suuhen saadaan mahdollisuus. Tämä on outoa käytöstä aina niin tosikolta ja hitaasti lämpeävältä Nanalta. Vähän olen huolissani tästä, mutta ehkä tämä on vain ihan normaalia käytöstä...? :D

Sitähän miä vaan tulin puhumaan...

Tuntuu, että nyt päässä pyörii niin monta asiaa yhtä aikaa, ettei meinaa millään pysyä kärryillä missä mennään. Treenit, koirien hyvinvointi, oma hyvinvointi, työt ja työnhaku, opiskelupaikka... Tekisi mieli vaan kääntää kylkeä, vetää peitto korville ja nukkua maailman tappiin saakka. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista.

Treenaaminen oli vielä kaksi viikkoa sitten huipussaan. Treenit sujui hyvin, koirilla oli kivaa ja edistymistäkin tapahtui. Päätinkin sitten kaverin rohkaisemana tehdä kuukauden treenisuunnitelman molemmille hurtille, että päästäisiin edes joskus sinne kisakentille saakka. Treenisuunnitelma valmistui ja siitäkös se alamäki jotenkin sitten lähti. Koirilla alkoi lopahtamaan into. Kerttu nyt oli innoissaan kaikesta pienestäkin, se kun tykkää tehdä hommia. Mutta Nana oli vähän sitä mieltä, että onko nyt ihan pakko. Nyt kun tiesin, että Nanan seuraaminen (meidän suurin ongelma) voi näyttää hyvältä, joten haluan että se pysyy sellaisena. Myös kokeissa. Korkea tavoite ja sitä myöten varmasti loin koiralle paineita.

Koska olen niin pro pitämään tavarat tallessa, hukkasin tietysti treenisuunnitelman kolmen päivän jälkeen. Joten treeneissä olin sitten aivan pihalla. Kun treenit ei oltu suunnitellut, ohjaaja päästä pihalla, niin miten ihmeessä sitä voi vaatia koirilta hyviä suorituksia?! Nana on niin pirun hyvä lukemaan meikäläistä, jos minulla ei ole palikat kasassa niin neiti kyllä huomauttaa siitä.

Kertun kanssa treenaaminen on mukavan rentoa. Se kun tykkää niin yhdessä tekemisestä ja palkkautuu aina pallolla tai nakilla, oli ohjaaja sitten missä mielentilassa tahansa. Kertun kanssa ei tarvitse miettiä missä ympäristössä ollaan ja kuuluuko jostain pauketta, se kun ei välitä mistään muusta kuin palkastaan. On ihana tehdä hommia koiralle, joka antaa 100%. Ohjaajan on vaan löydettävä palkkaustapa, joka on Kertun mielestä superkiva ja joka ei olisi niin kivulias meikäläiselle. Ensimmäinen moottorilla toimiva hurtta ja oikeanlaisen palkkaustavan löytäminen on etsittävä kantapään kautta. Milloin tississä on mustelma ja kyljessä hampaanjäljet. Koiran kanssa harrastaminen on kivaa! Onneksi on nyt ruvennut löytymään oikeat välineet ja tavat Kertun palkkaamiselle. Se näkyy myös ehkäpä treeneissä. Vielä on paljon opeteltavaa ohjaajalla lelulla treenaamisessa ja lelupalkkauksesta.

Reilu viikko ehkä kerettiin koirien kanssa treenata aktiivisesti, kunnes Nana alkoi raapimaan korvaansa. Korva oli ärtyneen näköinen ja vaivasi kovasti. Jotta ei päästäisi liian helpolla, niin Nanalla oli taas tassut hiivassa ja auki. Ja jotta ei vieläkään päästäisi liian helpolla, niin ei yksi tassu riittänyt vaan piti olla kolme tassua pois pelistä. Myös näillä kaikilla saattoi olla osansa Nanan treenimotivaation laskuun. Päätin uudistaa Nanan ruokavalion kokonaan ja aloittaa barffauksen. En tiedä kuinka hyvin toimii ja sopiiko Nanalle, mutta aika näyttää. Ehkä tämä lopettaisi sitten nämä allergiaoireilut. Toki myös täytyy saada Nanan sikailu kuriin, mokoma ahne sika yrittänyt varastaa sekä Kertun ruokasäkistä ruokaa sekä meikäläisen ruokia aina kun mahdollista.

Kerttu on porskuttanut menemään omaan innokkaaseen, huolettomaan tapaansa. Metsästä tarttuu mukaan kaikki isoimmat kepit ja sen jälkeen ollaan erittäin onnellisia. Olemme nyt kahteen kertaan käyneet Kertun kanssa treenaamassa hakua ja neiti on aika etevä siinä. Sai viime treeneissä kovasti kehuja siitä, kuinka on päässä kaikki palikat koossa ja kuinka tykkää työskennellä. Olen kovasti miettinyt, että lähdenkö opettamaan Kertun haukkuilmaisulle vai rullalle ja näiden treenien perusteella sekä treenikaverien kanssa keskustelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Kertusta tulee rullakoira. 
Kaikkea tätä kivaa arkea ja mahtavaa yhteiseloa on alkanut varjostamaan Kertun lonkat. Vielä se ei ole niitä oireillut *koputan puuta*, mutta pelkään kovasti että kohta se oireilee ja sitten se on menoa. Kerttua kun pää vie, eikä kipua sen kummemmin tunneta. Se on myöhäistä siinä vaiheessa jos Kerttu näyttää yhtään kipua. Tästä kaikesta ahdistuneena mietin erilaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Netissä aikani surffailtua huomasin katselevani tietoja koirien lonkkaproteeseista. Kallis toimenpide, eikä ole 100% varmaa paraneeko koira vaiko ei. Eräs sakemannin omistaja päivitti kerran facebookiin, että nuori 2-vuotias sakemanni oli kuollut leikkauspöydälle kesken kyseisen toimenpiteen. Operaatiosta oli myös hyviäkin tuloksia. Tiedän, että moni pitää minua hulluna tätä lukiessaan, mutta Kerttu vaan on se elämäni koira, jonka eteen olen valmis raahaamaan vaikka kuun taivaalta. Vaikka koiran parasta yritän ajatella, myönnän olevani myös hieman itsekäs. Enkä vain hieman...

Kerttu ottaa kaiken ilon irti bussimatkasta Erkkarista takaisin kotiin.
Harvoin saa matkustaa näin mukavissa oloissa.

Tässä kaiken sekamelskan keskellä olen myös yrittänyt keskittyä itseeni. Töissä tuli käytyä, mutta ne loppuivat kuun vaihteeseen ja tällä hetkellä sitä pyöritellään peukaloita, kun ei ole riittävästi tekemistä. Tai siis tekemistähän olisi vaikka muilla jakaa, mutta sitä kivaa tekemistä ei tunnu riittävän. Koiriakaan kun ei voi loputtomiin treenailla. Fabossa notkuessani näin mainoksen vapaista opiskelupaikoista Raisiossa. Monen mutkan jälkeen päädyin hakemaan opiskelemaan aikuispuolelle Asiakaspalvelun ja Myynnin merkonomiksi. Alustavasti sain opiskelupaikan, mutta keskiviikon jälkeen selviää toteutuuko ryhmä vai ei. Jännityksellä ootellaan.

Kaiken tämän kaaoksen lisäksi parisen viikkoa sitten alaselkä päätti sanoa pari valittua sanaa ja jumahtaa. Onneksi viikko sitten pääsin fyssarin käsittelyyn ja johan alkaa helpottaa. Kolme kertaa takana ja arki alkaa olemaan jo ihan mukavaa. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee rullaamaan parempaan suuntaan. Sitä joskus unohtaa, että omastakin hyvinvoinnista pitäisi pitää huolta, aina vaan keskittyy enemmän koiriin ja niiden hyvinvointiin.

Jotta kaikki ei olisi niin vakavaa, niin päätettiin Kertun kanssa pyörähtää elokuussa Saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kurikassa. Saaralle ja Miialle iso kiitos, ilman teitä tämä reissu ei olisi ollu mahdollista! :)
Sakemannin erkkari on kyllä niin oma maailmansa että. Kertun isän omistajan ystävä onneksi esitti Kertun, joten itse sain keskittyä vain avustajan tehtäviin, eli Kertun edellä juoksemiseen kehän ulkopuolella. Kerttu sai sielläkin kovasti kehuja. Kerttu makoili kehän ulkopuolella tyytyväisenä, vaikka kehässä olleiden koirakoiden avustajat juoksivat vierestä, osa jopa hyppi ylitse. Kertun vuoron tullessa huomasin, että samassa luokassa kokohajonta oli suuri. Narttu joka pärjäsi Kepan luokassa oli varmaan puolet pienempi kuin Kerttu. Sanoinkin kasvattajalle ennen kehiä, että ei Kertun tarvitse voittaa, olen tyytyväinen vaikka Kerttu olisi toisiksi viimeinen, se riittää meille. Ja se sijoitushan meille napsahti! SG kuitenkin saatiin ja siitä olimme vielä onnellisempia, sijoitus oli 9. Arvostelua lukiessaan tuomarin ensimmäinen kommentti oli "suurtakin suurempi narttu". Tämä ei tullut yllätyksenä :D

Muuten arvostelu oli hyvä: "Koon puolesta rajoilla oleva narttu, vahva, pitkähkö, ilmeikäs, hyvä ylä- ja alalinja, oikeat kulmaukset, tasapainoinen rintakehä, hyvä edestä."

Jälkikäteen selvisi, että Helmi (AD Black Pearl) oli samassa näyttelyssä, samassa luokassa ja sijoittui heti Kertun jälkeen. Kerttu ja Helmi olivat samaan aikaan opasprojekteja. Tytöillä oli kuukausi ikäeroa, koon puolesta ei uskoisi, että Helmi oli se vanhempi.

Myös Kerttu pääsi tapaamaan isukkinsa Conan (Demant's Cona). Nyt tietää mistä on neiti perinyt kokonsa! :)

NANAN LUONNETESTI

Huomasin valkkaripalstalla facebookissa ilmoituksen, että Suomen Valkoinenpaimenkoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin Kaarinaan 12.7. olisi vapaa paikka. Minä siinä sitten hetken pähkäilin, että mennäkö vai eikö mennä, ilmottaako Nana luonnetestiin vai eikö. Noh, niin siinä kävi, että testiin ilmottauduttiin ja viikkohan siinä oli aikaa sitä sitten jännittää. Onneksi töissä oli silloin sen verran kiirusta, ettei ehtinyt miettiä koko luonnetestiä ennenkuin vasta lauantaiaamuna.

Niin se lauantaiaamu koitti ja ihme kyllä, ei se jännitys iskenyt vielä aamulla. Vasta kun autolla lähdettiin ajelemaan testipaikalle, rupesi jännitys kipristelemään vatsassa. Se oli kyllä hyvänlaatuista jännitystä. Nanakin oli hyvissä fiiliksissä. Paikalle tultiin tunti omaa vuoroa aikaisemmin ja päästiinkin aikaisemmin sitten suorittamaan, kun muutamilta koirilta oli jäänyt paperit kotiin ja parin koiran suoritus oli keskeytetty. Edellisen testauksessa olleen koiran laukaukset kuuluivat ja Nanahan niihin sitten oli autossa vähän reagoinut, kun oli pienessä jännityksessä menossa omaan suoritukseen. Itse sähläsin koko suorituksen ajan hyvin paljon, kaikki oli niin uutta. Milloin piti kävellä mihinkin suuntaan ja milloin hihna solmussa ja älä katso koiraa.

Ystäväni Sarianna kuvasti testimme videolle ja oli myös minun henkinen tukeni :D

Pisteet osa-alueittain

Toimintakyky: +1
Terävyys: +3
Puolustushalu: +3
Taisteluhalu: -1
Hermorakenne: +1
Temperamentti: +3
Kovuus: +1
Luoksepäästävyys: +3
Laukauspelottomuus: - (Laukausaltis)

Yhteensä: 144p.

Valitettavasti laukausten takia testitulos hylättiin. Mutta testistä jäi silti hyvä mieli ja sehän oli tärkeintä. Tuomarit sanoivat, että saamme vielä toisen kerran mennä kokeilemaan luonnetestiä, mutta aika näyttää menemmekö uudestaan. Tämä testi kertoi jo paljon ja kun Nanalla ei tehdä pentuja, niin en näe syytä miksi pitäisi mennä uudestaan testiin. Vaikka Nanan testi hylättiin, niin suosittelen kyllä luonnetestiin menoa. Oli mielenkiintoinen kokemus ja opin taas enemmän Nanasta :) Ainoa miinus luonnetestistä on se, että Nana reagoi nykyään ääniin voimakkaammin sekä puolustaa minua ja Kerttua voimakkaammin, mutta nämä molemmat asiat ovat treenattavissa :)

K: Sarianna Junnila