Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kertun kanssa on kevät ollut aika kiireistä ja työntäyteistä TOKOrintamalla. Maaliskuussa käytiin hakemassa ensimmäinen ALO1 tulos 178pisteellä.

Tämän jälkeen pidimme kuukauden verran kisataukoa ja vaan olimme. Osin myös oman kouluni ja harjoittelun osalta, kun olin super kiireinen. Mutta yhtäkkiä tulikin sitten taas aika treenata, kun kokeet lähestyi. Saimme paikan SPL Turku Ry:n tokokokeeseen 31.5. Alkoi taas melko aktiivinen treenaus. Harmiksemme rakas magneettipallomme hajosi, joten piti keksiä uusia palkkaustapoja. Huomasi kyllä kun treenit eteni, että kontakti ei ollut niin hyvä kun Kerttu ei saanut ylhäältä palkkaa eikä varsinkaan itse joutunut ottamaan sitä vaan se heitettiin jonnekin. Myös neiti aloitti juoksut huhti-toukokuun vaihteessa ja jännitettiin, että päästäänkö edes kokeisiin. Treenit oli mitä oli siis. Olisi voinut kyllä ottaa itseä niskasta kiinni vähän aikaisemmin, mutta oppia ikä kaikki.

Kun SPL Turun koe lähestyi, sain puhelun, että saimme torstaille 28. päivä koepaikan. Näin vuorokauden varoajalla. Mutta mikäs siinä, lähdettiin Kertun kanssa kokeeseen. Olihan kaksi koetta aika paljon yhdelle viikolle, mutta koska ohjaaja oli kunnianhimoinen ja TK1 kolkutteli jo ovella, niin olihan se pakko lähteä.

Torstai koitti ja Kerttu oli jotenkin jännä. Ollut jo vajaan viikon kuutamolla ja vähän vaisu. Mutta en ollut siihen sitten sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun helteet tulivat. Kertun sain jotenkin hyvään työskentelymoodiin ennen koetta, mutta ei se siltikään ollut oma itsensä. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseen, mutta ALO1 tuli 177,5 pisteellä. 

Kerttu oli todella poikki torstain suorituksen jälkeen, nukkui samassa asennossa samalla paikalla lattialla illasta aamuun. Ajattelin, että pidän Kertulle suoraan kaksi päivää vapaata ja sitten mennään SPL Turun kokeeseen. 

Lauantaina, toisena vapaapäivänäni, mentiin kaverin kanssa koirapuistoon. Oli hieman lämmin ja koirapuistossa oli muitakin koiria. Tällä kertaa kävi jotain todella merkillistä! Jouduin nimittäin poistamaan Kertun pois koirapuistosta sen takia, koska se oli todella väsynyt. Todella merkillistä käytöstä koiralta, jonka kanssa saa olla varuillaan, ettei tule lämpöhalvausta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan kunnolla. Olinhan minä Kerttua seuraillut, mutta en nähnyt sen käytöksessä mitään erityistä huomioitavaa. Vain sen, että on väsynyt.

Päätettiin kuitenkin mennä sunnuntaina tokokokeeseen. Ja meininki oli kyllä niin outoa, että! Koira joka on ennen tarjonnus vapaaehtoisesti seuraamista, ei seurannut ollenkaan! Aivan järkyttävää touhua. Kerttu yritti jopa hihnassa seuraamisessa purra hihnaa. Erittäin merkillistä käytöstä. Saatiin kuin saatiinkin kasaan 156 pistettä ja ALO2 tulos.

Tässä vaiheessa tietysti kävi päässä monet asiat, minkä takia koira käyttäytyi kokeessa näin. Ensitöikseni varasin netistä Kertulle eläinlääkäriajan heti seuraavalle päivälle. Kerttu oli väsynyt, mutta ei kuitenkaan vetäytynyt omiin oloihinsa, eikä ollut kärttyinenkään. Oli hellyyden kipeä ja hakeutui tykö. Käytti kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti, eikä aristellut mitään paikkoja, ei ollut puolieroja. Putsasi värkkiään ahkerasti, mutta ei kuitenkaan pissaillut useasti tai juonut enempää kuin yleensä. Kerttu myös kerjäsi ruokaa. Ristiriitaisia oireita. Kaveri mietti, että jos Kertulla olisi juoksuista aiheutunut raudan puute ja minäpä tietysti koitin antaa sisäelinseosta, mutta ei siitä kauheasti ainakaan näkyvää apua ollut.

Maanantai ja eläinlääkäriaika koitti. Yritin selittää Kertun oireita eläinlääkärille ja vähän ehkä eläinlääkäriä nauratti, kun kerroin mitä Kerttu on tehnyt ja miten on tehnyt ja milloin se on tehnyt sitä ja tätä ja kuinka se on muuttunut ja kuinka se on aina ennen ollut sellainen jne jne jne... Lääkäri päätti sitten mitata lämmön ja ottaa verikokeet, sekä ultara kohdun mahdollisen tulehduksen varalta. Lämpö oli normaali. Pissanäytekin tutkittiin. Ultrassa ei näkynyt merkkejä tulehduksista, myös perna näytti normaalilta. Pissanäyte oli eläinlääkärin mukaan hyvin vahvaa tavaraa ja siinä oli jotain epämääräisiä pieniä kiteitä, mutta ei mitään vakavempaa. Verikokeetkin olivat kunnossa. Joten enää jäi kokeiltavaksi kipulääke ja miten se siihen reagoi. Ei kun rimadylia napaan vain.

Syötin Kertulle rimadylia muutaman päivän, mutta koska siinä ei tapahtunut merkittävää muutosta käytökseen, lopetin sen antamisen. Eläinlääkäri sanoi, että mikäli Kerttu ei reagoi rimadyliin, olisi hyvä suunnata sen jälkeen sydänlääkärille. Kysyin eläinlääkäriltä onko mahdollista, että oireet ovat juoksuihin liittyvää. Ja vastaus oli, että on todella hyvin mahdollista. 

Kaksi viikkoa on nyt kulunut kokeesta ja eläinlääkäristä ja Kerttu alkaa olemaan jo normaalimpi. Kerjää yhä ruokaa ja on nyt leikkisämpi. Veikkaan, että kyseessä oli vain juoksujen jälkeistä masennusta. Näyttää menevän näillä ohi. Mutta jos Kerttu nyt vielä väsähtää ja kun helteet tulevat, niin sitten sydäntutkimuksiin kyllä mennään. Alustavasti mennään nyt näin. 

8.6. alkoi ilmoittautuminen 26.7. järjestettäviin saksanpaimenkoirien Tokon SM-kisoihin ja tottakai sinne oli ilmoittauduttava. Ja paikkahan sinne sitten saatiin. En tiedä milloin olisin niin odottanut ilmoittautumista. Heti kun kello löi 00.00 lähti ilmosähköposti matkaan. Nopeat syö hitaat. Parin päivän päästä tuli sähköpostia, että olisimmeko Kertun kanssa kiinnostuneet osallistumaan SPL Turun joukkueeseen SM-tokoihin. Ja tottakai olimme kiinnostuneet! Etusijalla joukkueeseen olivat 31.5. kisanneet sakemannit. Vaikka Kertun kanssa mokasimme, on meillä silti mahdollisuus päästä osallistumaan joukkueeseen. Vielä ei ole tullut varmistusta, onko joukkue koossa, mutta toivotaan, että saadaan joukkue kasaan. Nyt on ahkeraa ja toivon mukaan suunnitelmallista treenausta luvassa heinäkuuhun saakka. Saatiin kaksi uutta magneettipalloakin, niin eiköhän se treenaaminen tästä lähde taas hyvin käyntiin :)

Kuvista kiitos Janinalle :) (Loving Luumu)

Kontakti oli missä oli, mutta sentään paikka pysyi.

Täyskäännös..... :D

Löytyhän se kontaktikin

Parani kokoajan loppua kohden

Ainakin käännös oikealle oli tiivis

Tällaista sen kuuluisikin olla <3

Ei iloa ilman surua.

Paljon on tapahtunut sitten viime blogipäivityksen. Niin hyvää kuin huonoakin. 

Nana täytti 4 vuotta huhtikuun 19. päivä. Aika kuluu niiiiin nopeasti! Kauhea pentukuume painaa päälle, kun näitä pentukuvia katselee. Oli se vaan niin suloinen karvapallo neljä vuotta sitten.

Turku KV:n ja Kertun ensimmäisen tokokokeen jälkeen pidettiin kuukauden treenitauko ja keskityttiin vaan monipuoliseen liikuntaan ja hauskaan yhdessäoloon. Tauko teki kyllä hyvää. Jossain vaiheessa taukoa ilmoitin Nanan Rauma Showhun 17.5. ja Kertun SPL Turun järjestämään tokokokeeseen 31.5. 

Nanan kanssa keskityttiin tasaisesti massan kasvattamiseen ja näytti kovasti siltä, että Raumalla myös turkkikin olisi täydellinen. Kertun kanssa taas tehtiin yksittäisiä liikkeitä ja keskityttiin rentoon treenaamiseen. Jossain vaiheessa huomasin, että vielä oli ilmoittautuminen auki tokokokeeseen Raisioon 28.5. ja tottakai ilmoitin Kertun myös sinne ja pääsimmekin varasijalle. Kertun koemenestyksestä sitten toisessa postauksessa lisää :)

Rauma Showh koitti ja lähdimme yhdessä Heidin ja Daran (Kowhai Sugar Rush Miracle) sekä Amandan ja Nanan veljenpojan Rudyn (Devoted one's Arctic Ice) kanssa. Yhteensä valkkareita oli ilmoitettu yhteensä 10 kappaletta. Onneksi sää oli hyvä, sillä ulkonäyttely olisi ollut todella ikävä viettää vesisateessa. Tuomarina toimi Attila Czeglédi, Unkarista.Tuomari oli sinänsä mielenkiintoinen, ettei kovinkaan koiriin koskenut. Saatikka hampaita katsonut. Pallit katsoi uroksilta todella hätäisesti. Eräs handleri tuumasi tuomarille, että tämä koira on tottunut siihen, että tuomari katsoo hampaat. Hänen koiransa arvostelussa luki huonosti handlattu, tai jotain vastaavaa. Mielenkiintoinen mies.

 

Nana oli jotenkin laama koko näyttelyn ajan. Sitä ei saanut millään ruoalla tai pallolla syttymään. Mutta se ei sitten ilmeisesti näkynyt tuomarille, sillä Nana nappasi toisen sertinsä Rauma Showsta. Tuloksena oli AVO ERI AVK1 SA PN-1 VSP !!

Huonolle ei hävitty. Nimittäin Nanan velipuoli Koda (Parfait Fleur Tant Mieux) oli ROP. Komea oli kaksikko :)

Kehien jälkeen käytiin ottamassa tottakai kunnon rakennekuvat.

Nanan arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

"Medium sized, elegant bitch. Very feminine but strong enough. Clean cut head, excellent neck. Good front assembly, level topline. Excellent rear angulation. A bit high carried tail. Sound mover."






Kotimatkalla pysähdyttiin Maskussa juoksuttamassa ja uittamassa koiria. Oli kyllä parin päivän hihnalenkkien jälkeen koirilla virtaa juosta ja painaa yhdessä menemään. Valkoinen ei kauaa pysynyt valkoisena..

 

Koska Nanan kanssa on kevät mennyt todella hyvin kaiken osalta, niin olihan se vain ajan kysymys, että jotain suurempaa sattuisi. Tassuvaivat oltiin saatu vihdoinkin kuriin neljän vuoden taistelun jälkeen. Turku KV:ssa saatiin CACIB ja nyt Raumalla oltiin VSP. Kaksi päivää Rauma shown jälkeen silittelin Nanaa illalla ja yhtäkkiä alaselässä hoksasin karvojen seassa jotain kovaa. Ajattelin heti ensimmäisenä, että nyt on kesän ensimmäinen punkki kiinni koirissa. Aloin sitten sukimaan karvoja sivuun ja mitä löysinkään. Hotspot! Selkä täynnä erikokoisia rupia. Ei siinä muu auttanut, kuin ajaa karvat pois. Rupia löytyi aina niskasta hännäntyveen saakka.

Putsasin samantien haavat betadinella. Onneksi hotspot tuli bongattua ajoissa, eikä ruvet olleet kerinneet vielä tulehtua. Alkua oli, mutta ei tarvinnut antibioottikuuria. Betadineläikät hieman suurentaa läikkiä, mutta tuosta kuvasta näkee hyvin, ettei pelkkä karvojen leikkaus täsmäalueelta olisi riittänyt.













Nyt on jo kolme viikkoa kulunut trimmauksesta ja hotspot alkaa olla kokonaan parantunut. Karvakin on lähtenyt kasvamaan yllättävän nopeasti takaisin. Kyllä siellä karvan olla on vaan nättirakenteinen neiti, vaikka itse sanonkin <3