Alotettiin Kertun kanssa tosiaan treenaamaan ihan alkeiden alkeista; eli miten imutuksessa kädestä syödään ruokaa. Tätä tehdessä huomasin, että koira, joka ei ole koskaan sen kummemmin ahdistunut tai paineistunut, oli melko jännittynyt. Motivaatio ruokaan ei ole kovin suuri ja vaikka treenattiin lihalla, oli imuttaminen Kertulle jotenkin ahdistavaa. Totesin, että tämä keino ei toimi ja vaihdettiin taktiikkaa.
Treeneissä meikäläisen oli hirveän vaikea olla treenaamatta pallon kanssa. Kerttu työskentelee niin erilailla pallolle kuin ruoalle. Laiskanpuoleinen ohjaaja yritti siis jälleen kerran oikaista kulmia ja otti pallon treeneihin mukaan. Eihän siitä muuta seurannut kuin huono mieli. Päätin, että pallo on oikeasti poissa kuvioista vähän aikaa ainakin.
Jotta ohjaaja sai hyvän mielen ja onnistuneen lopun treeneille, tehtiin namitottista nakeilla vielä videolle. Ja onhan se erilaista. Nätimpää kuin pallon kanssa. Tekniikka on kivan näköistä.
Pikkuhiljaa treeneihin kuitenkin tuli myös pallo mukaan. Mutta silti treenattiin pääasiassa ruoalla. Pallo toimi superpalkkana ja mielenkiinnon nostattajana/ylläpitäjänä. Kuitenkin huomasin, että treenien ja muun aktiviteetin määrän kasvaessa Kerttu alkoi kirputtelemaan itseään enemmän. Liikunnan määrä on varmaan kolminkertaistunut talvesta ja epäilinkin sen rasittavan Kertun lonkkia. Kirputtaminen loppui melkein kokonaan, kun back on trackin verkkoloimi oli päällä. Myös lihasjumien mahdollisuus oli olemassa, mutta itse pidin lonkkia todennäköisempinä aiheuttajina. Parisen viikkoa sitten hieroinkin Kerttua itse auki, mutta etupään lihakset olivat todella kipeät, koira ei nauttinut niiden hieromisesta. Tässä vaiheessa mietin jo cartrophenin uusimista, mutta päätin kuitenkin käyttää Kertun ensin oikealla hierojalla. Jo tästä omasta pienestä käsittelystä kirputtelu väheni, mutta halusin vielä ammattilaisen hierovan jumit kunnolla auki. Hierojalle päästiin viime keskiviikkona ja rintalihakset olivat jumissa. Käsittelyn jälkeen kirputtelua ei ole ilmennyt ollenkaan. Edellisestä käsittelystä oli jo aikaa varmaan puolisen vuotta. Pidimme kaikesta tästä johtuen pientä lepotaukoa treeneistä. Yleensä etupään jumit on merkki jonkin sortin kivuista, mutta katsotaan miksikä tämä tästä muodostuu.
Lauantaina päästiin taas treenaamisen pariin. Ilmottauduttiin kaverin kanssa Orimattilassa 12.6. järjestettäviin BH-epiksiin, joten pakkohan se on treenata. Saa jotain makua siitä millainen koe se BH oikeen on ja mitä pitää vielä treenata. Omaan jännittämiseen täytyy ainakin kiinnittää huomiota.
Totesin lauantain treeneissä, että vasemmalle käännökset eivät onnistu. Jotain on ilmeisesti jäänyt treenaamatta :D Noh, onhan tässä onneksi aikaa niitä fiksailla.
Tällä hetkellä olen itse melko tyytyväinen siihen miltä meidän tottis näyttää. Kyllä, se painaa ja poikittaa, mutta ei ehkä niin pahasti mitä joskus on ollut. Ja edistäähän se vieläkin. Mutta jotenkin se vain tuntuu nyt paljon paremmalta. Ohjaajakin pystyy kävelemään suoraan :P
Tekemistä kyllä riittää ennenkuin virallisiin kokeisiin pystyy menemään, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että tavoitteet on oikeasti saavutettavissa. Saa nähdä mitä se sitten epiksien jälkeen on :D
 |
| Kertun mielestä parasta kesässä on uiminen :) Kuva: S. Junnila |
