Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Blogi on pitänyt aika pitkään nyt hiljaiseloa. Monta asiaa on muuttunut ja sen johdosta blogin ulkoasua on myös päivitetty. Iso kiitos Tanyalle! Heidän blogia pääsee seuraamaan tästä.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltamaan 12.10, kun Nana sairastui vakavasti. Siitä alkoi elämäni kamalimmat neljä kuukautta. Oireet viittasivat autoimmuunisairaus Systemic lupus erythematosus (SLE), mutta koskaan ei saatu varmaa diagnoosia. Aijon kirjoittaa Nanan tapauksesta myöhemmin, mutta nyt tällä hetkellä se on vielä liian tuskallista. Neljä kuukautta Nana jaksoi urheasti taistella, mutta hävisimme taistelun ja Nana pääsi parempaan paikkaan 31.1.2017. Paikkaan jossa kivuilla ei ollut sijaa.

Parfait Fleur Rigolo Nana "Nana" 19.4.2011-31.1.2017)

Neiti K saanut kevään aikaan lisää harmaata väritystä <3

Vuodenvaihde ja koko alkuvuosi on ollut minulle ja Kertulle yhtä muutosta. Ilmeisesti emme Nanan kanssa käyneet tarpeeksi eläinlääkärissä jonkun mielestä, kun kuukausi Nanan poismenon jälkeen löysin Kertulta nisän vierestä peukalonpään kokoisen kiinteän patin. Tietysti nopeasti maalattiin pirut seinille ja mentiin klinikalle, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että kyseessä nisäkasvain ja hoitona nisän poisto. Luojankiitos patologin lausunnossa kävi ilmi, että kyseessä oli hyvälaatuinen karvanjuurifollikkelin kasvain ja tämän tyyliset kasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti. Sain huokaista hetkeksi helpotuksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Kertun lonkat ovat alkaneet oireilla cartropheneista huolimatta ja hain kaksi viikkoa sitten Kertulle pysyvän lääkityksen. Kerttu syö nyt rimadylia kuukauden ja katsotaan kuinka maksa ja munuaiset ovat kestäneet ja sen jälkeen suunnitellaan jatkoa.

Minun ja Kertun elämään on Nanan poismenon jälkeen tuonut vähän väriä pitkäkarvainen saksanpaimenkoiranarttu Kuu (Afterdawn Kraken), josta olisi tarkoitus tulla isona opaskoira. 

Turkkimonsteri vauhdissa ;)

Elämä ei ole hetkeen ollut kovinkaan helppoa, mutta olen ainakin oppinut arvostamaan niitä pieniäkin ilonhetkiä. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...

Ensimmäisistä lämpimistä päivistä otettiin kaikki irti :)